Reissussa

Viikko sitten pakkasin tavaroita kassiin vähän ihmeissänikin. Olin lähdössä kouluttajatoverin kanssa Tromssaan. Siellä meitä odottamassa olisi 22 norjalaista kollegaa, joiden kanssa pohtisimme kinesioteippausta ja faskiatekniikoita toimintaterapeutin työkaluna. Itselle läheinen ja tärkeä aihe, nyt vaan vieraalla kielellä pitää asiansa osata ilmaista. Hämmennys lienee ollut se päällimmäinen tunne kun matkaan lähdettiin.

Paljon mietin matkan aikana omaa polkua tähän pisteeseen. Kouluttamaan kollegoita, jakamaan tietoa. Oppimaan toisilta ja myös itsestään. Lentokoneessa oli aikaa käydä keskusteluja aiheesta ja pallotella ajatuksia. Tromssaan laskeutuessa tiesin, että nyt ollaan jännän äärellä. Mutta hyvällä tavalla. Olinhan aivan uudessa tilanteessa. Ja sitten kuitenkaan en ollut. Asia, jonka osaan ja mistä tykkään. Toimintaympäristö ja käytettävä ilmaisutapa vaan nyt erilaiset. Selviäisin kyllä.

Ja nuo kaksi päivää oli antoisammat mitä osasin edes odottaa. Hyviä keskusteluja koulutettaviin aiheisiin liittyen. Yhdessä opettelua ja ihmettelyä. Oivalluksia ja eri suunnista samaa asiaa lähestymistä. Tauoilla oli aikaa keskustella toimintaterapiasta Norjassa ja Suomessa. Osallistujajoukossa oli myös pari Suomesta Norjaan aikanaan työhön mennyttä kollegaa, joiden kanssa vähän suomeksikin asioita pähkäiltiin. Se oli tarvittava kevennys tähän kieliasiaan.

Vaikka elämme pohjoismaissa päällepäin samankaltaista elämää, on systeemissä eroja. Miten palveluita järjestetään ja tuotetaan. Kuka tekee mitäkin ja miten asiakkaat ohjautuvat palveluiden äärelle. Koulutuksissa on omat sävy eronsa ja toki ihan eroja myös verotuksessa yms.yhteiskunnallisissa asioissa mitkä näkyvät toimintaterapeutin työssä verraten suomalaiseen kollegaan. Antoi ajattelemisen aihetta moni pieni asia. Kahvitauot on joskus kyllä parhaat hetket oppia asioita.

Tromssa kaupunkina hurmasi ja tarjosi meille aurinkoa ainoana vapaapäivänä, lumisadetta työpäivinä. Mäkinen maasto piti huolen hyötyliikunnan tehokkuudesta ja vastatuuli herätti aamuisin töihin mennessä takuuvarmasti. Vaativa reissu oli kaikkinensa onnistunut. Sähköpostiosoitteita vaihdettiin ja luulenpa, että keskustelut ainakin spastisiteetin hallinnasta ja kivun kanssa elävän asiakkaan kanssa työskentelystä jatkuvat. Loistava lisä omaan ammattiliseen tukiverkostoon voi tästä syntyä.

Me saimme käydä viemässä Norjaan uusia ajatuksia kinesioteippauksesta ja faskiatekniikoiden käytöstä toimintaterapiassa. Ja saimme itsellemme monta hyvää ajatusta koulutustoiminnan kehittämiseen ja tiedon jakamiseen tulevaisuudessa. Henkilökohtaisella tasolla pääsin yli mielessä kalvaneesta peikosta. Puhua julkisesti englantia. Miten paljon meillä onkaan ajan saatossa mieleen istuneita ajatuksia siitä mihin pystymme ja mihin emme? Minun ajatukseni pohjasi lukioaikaisen opettajani vahvaan näkemykseen, etten koskaan selviäisi englannillani missään. Hyvin olin osannut tätä ajatusta jalostaa ja vaalia mielessäni. Niin, että pienissä paloissa sen murtaminen on ottanut aikansa. Nyt uskalsin astua tämän valtavan ison askeleen, kun tiesin osaavani asiani kertoa sitten vaikka elekielellä, jollen muuten. Pystyisin kompensoimaan puutteen jossain osa-alueella toisen osa-alueen vahvuudella. Sama asia mitä teen jokaisen asiakkaani kanssa. Yritetään löytää ne vahvat asiat minkä varaan rakennetaan toimijuutta, käsitystä itsestä toimijana. Niin, että pystyy tekemään itselle mielekkäitä ja merkityksellisiä asioita. Aina ne toimimisen esteet ole kiinni toimintakyvystä. Ne voi tulla jostain ihan muualta. Niiden tunnistaminen vaatii myös rohkeutta katsoa asioita laajemmin, tunnistaa eri tekijöiden vaikutus minuun itseeni ja ympäristööni.

Toimintaterapia on minulle mahdollisuus auttaa asiakastani löytämään omasta arjestaan juuri noita asioita. Toimimisen jarruja ja esteitä. Jollekin se on selkeä mitattavissa oleva toimintakyvyn muutos. Toiselle se voi olla vahvaan juurtunut uskomus, ettei enää pysty kun asiat ovat vaikka sairastumisen myötä muuttuneet. Joukkoon mahtuu niitä, jotka eivät huomaa mahdollisuuksia muuttaa toimintaansa ja sen myötä pystyä taas toimimaan haluamiensa asioiden ääressä. Monta isoakin estettä on ylitettävissä kun siihen saa tukea, apua ja kannustusta. Kun itsellä on lisäksi motivaatio ja halu päästä jonkun toiminnan äärelle. Silloin on mahdollisuuksia löytää oman näköinen merkityksellinen arki. Tästä teemasta puhuttiin myös teippirullat käsissä. Toiminnan merkityksestä ihmiselle. Onnistuttiin yhdistämään toimintaterapian ydin modernimpaan työkaluun asiakkaan auttamiseksi näiden mielekkäiden toimintojen äärelle. Sen mä osaan vaikka välillä sanat menisikin sekaisin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *