YLÖS
Kuntoutus

Koti ja kuntoutus

Maailma muuttuu, muutummeko me? Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni muutaman vuoden. Miten sosiaali-ja terveysalan muutos vaikuttaa minuun ammattilaisena? Muuttuuko professiot muuttuvan järjestelmän myötä? Tai onko muutos jo nähtävissä?

Kotiin suunnattujen palveluiden trendi on kasvava. Laitoshoitoa puretaan ja kotiin annettaviin palveluihin suunnataan resursseja. Ainakin puheissa. Mutta muuttuuko ammatit vastaamaan tähän? Ymmärretäänkö oikeasti miten työ muuttuu kun mennään asiakkaiden kotiin. Uskallan väittää, että ei. Kaikilla tahoilla ei tätä ymmärretä. Ja siksi muuttuva sotemaailma joltain osin takkuaa jo nyt ja tulee takkuamaan vielä enemmän, jollei tätä asiaa nähdä.

Koti on jokaiselle se omin paikka. Juuri sellaisena kuin se on. Kodissa on ihmisen eletty elämä, tämä hetki ja tuleva. Me ammattilaiset astumme kynnyksen yli, pois omalta alueeltamme mennessämme ihmisen kotiin. Se vaatii meiltä eri asioita kuin tehdä työtä omassa työhuoneessa tai osastolla. Toisen kotiin meneminen vie meidät hänen arkensa ytimeen, paljastaa ihmisestä enemmän. Toisaalta se antaa meille ammattilaisille mahdollisuuksia monipuoliseen työskentelyyn asiakaslähtöisemmin. Meidän tulee ymmärtää kotiin liittyviä merkityksiä, asioiden ja esineiden tärkeyttä. Tapoja, rutiineja ja tottumuksia. Kodin arvoja ja asenteita. Vasta sitten me saamme kiinni asiakkaan todellisesta tukemisesta hänen arjessaan.

Kotiin suunnattujen palveluiden valikossa on nykyään aiempaa vahvemmin kuntoutus. Terminä selkeä, mutta monilta osin hyvin stereotyyppinen. Kuntoutus mielletän lähes poikkeuksetta fyysiseen toimintakykyyn; esimerkiksi liikkumiseen, voimaan ja tasapainoon liittyväksi. Siihen voidaan liittää myös joidenkin arjen asioiden harjoittelu. Mutta aika usein jää mainitsematta se, että kuntoutus on prosessi, johon asiakas osallistuu. Kuntoutus on monialaista tavoitteellista työtä asiakkaan kanssa yhdessä, vahvistaen hänen mahdollisuuksiaan osallistua. Tämä jää monessa palvelukuvauksessa, keskustelussa ja kannanotossa mainitsematta. Kuntoutus nähdään yksittäisinä suoritteina, temppuina kuten tykkään sanoa. Se jää irralliseksi.

Koti ja kuntoutus, molemmat termejä ja asioita, jotka ovat kaikille tuttuja. Mutta eivät ole. Ei kaikki ihmisten kodeissa heidän toimintakykynsä ongelmien äärellä työskentelevätkään, saati päättäjät tai tavan kansalaiset miellä näiden kahden tutun ja paljon käytetyn termin taakse kätkeytyvää moninaisuutta. Ja sen takia meillä ei palvelut aina oikein toimi. Koska tämä vaikuttaa niin itse ”toimenpiteen” tehoon kuin resurssointiin. Kotona tehtävä työ vaatii aikaa toisinaan enemmän. Meidän on totuteltava toisiimme kodissa asuva/asuvien henkilöiden ja ammattilaisten kanssa. Vaikka ihminen tietää ja haluaa palvelua ja apua, ei omaan kotiin vieraan ihmisen päästäminen ole vain oven avaamista. Se vaatii uskallusta. Päästää ammattihenkilö omaan valtakuntaan. Uskaltaa paljastaa koti sellaisena kuin se on. Näyttää oma arki toiselle. Etenkin, jos se jo jotenkin sekaisin toimintakyvyn muutosten vuoksi.

Myös ammattilaiset tarvitsevat tukea työhönsä. Toiseen kotiin meneminen on aina uusi ympäristö. Työtapoja joudutaan miettimään, turvallisuus, ergonomia ja satunnaiset häiriötekijät näyttäytyvät eri tavoin kuin ammattilaisen omissa tiloissa, Matka-aika, työn dokumentointi, käytettävät välineet. Paljon kaikkea pientä. Mikä ratkottavissa kyllä. Mutta näitä on pohdittava jo päätöksiä tehdessä. Palvelua tarvitsevan ihmisen arki, koti ja sinne vietävät erilaiset palvelut muodostavat palapelin, jonka kasaaminen on aina yksilöllistä. Koti haastaa, mutta on mitä mainioin ympäristö asiakaslähtöiselle osallistavalle työlle.

Maailma siis muuttuu ja muutun minäkin. Kodeissa tehtävä työ nielee minulta ison osan asiakastyötunneista nykyään. Näen monenlaisia tapoja elää, erilaisia koteja. Jokainen tapaus on opettanut jotain. Jos ei muuta niin ainakin sen, ettei koskaan tiedä etukäteen mitä kotikäynnin aikana ja niiden välissä voi tapahtua. Se on työni rikkaus, päästä asiakkaani arjen ytimeen. Toisaalta se joskus kaventaa käytettävää keinovalikoimaa ja tekee minusta ammattilaisena haavoittuvaisemman. Koska työkaluksi jää vain arjen toiminnot asiakkaan luonnollisessa toimintaympäristössä. Siinä on myös toimintaterapeuttina aika ammattinsa ytimessä. Ei mitään temppuja minkä taakse piiloutua. On vain se hetki, johon yhdessä luodut tavoitteet ja suunnitelmat on sovitettava. Minulle tämä muuttuva maailma sopii, koska se on osaltaan myös kirkastanut minulle työni perustaa. Näkemystä ihmisen toimijuudesta ja osallistumisesta. Niitä on helppo vahvistaa luonnollisessa toimintaympäristössä, oikeiden toimintojen äärellä. Mutta onko tälle muutoksella paikkansa sotemaailman muutoksessa? Löytääkö toimintaterapia aiempaa selkeämmän roolin kotiin suunnattujen palveluiden valikossa? Mitä ammattiryhmiä ihmisten kodeissa työskentelee, mitkä ammattiryhmät toteuttavat palveluitaan omissa organisaatioissaan, laitoksissa?

Elämme vahvaa muutosaikaa. Millaisia palveluita tulevaisuuden terveydenhuolto tarjoaa; kenelle, missä ja millä resurssein? Sen kertoo vain aika. Kristallipalloa en omista. Mikä tulee olemaan kuntoutuksen osuus eri palveluissa ja miten onnistuu integraatio esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa? Miten kuntoutus solahtaa sujuvaan yhteistyöhön hoitotyön kanssa, millaisia yhdessä tekemisen rajapintoja on muiden toimijoiden kanssa? Suomalaista palvelujärjestelmää etenkin kotiin suunnattujen palveluiden osalta leimaa vahva professiosidonnaisuus. Eri ammattiryhmät tekevät oman palansa. Monessa paikassa jo nykyään hyvässä yhteistyössä. Mutta matkaa on vielä monialaiseen asiakaslähtöiseen työhön, jonka myötä pääsemme diagnoosikeskeisestä ajattelusta lähemmäs toimintakykyä ja asiakasta.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

1 COMMENT

  • Outi Sjöblom

    Hyviä ajatuksia Jasu!
    Minä uskon myös , että kuntoutus kulkee kohti ihmisten omaa toimintaympäristöä. Ihmisen kotiin tulemme ensisijaisesti vieraana, ja vasta sitten ammattilaisena. Oma toimintaympäristö paljastaa ja pelkistää. Se vie nopeasti myös ytimeen – arjen haasteisiin.
    Kiva kun kirjoittelet ajatuksiasi!

    Hyvää kevättä!
    kollega Outi Sjöblom

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu