YLÖS
Kuntoutus

Tunteet sivuun, nyt tehdään töitä

Nyt reissuviikkoja jo toinen peräkkäin, koti-ikävä alkaa vaivaamaan. Tänään oli kyllä pitkästä aikaa kivaa tehdä töitä yhden työelämästä löytyneen loistavan ajatusten jakajan ja peilin kanssa. Jatkan siis näköjään näitä työelämääni vaikuttaneet ihmiset sarjaa vähän vahingossa.

Anne, pitkän linjan fysioterapeutti oli mun työpari hanketyössä. Anne sanoi aina tiukan paikan tullen, että nyt tunteet sivuun, tehdään töitä. Työskentelin Annen kanssa samassa yksikössä aikanaan sairaalassa, mutta vasta Esso-hankkeessa päästiin tekemään töitä yhdessä tiiviisti. Ja se oli hyvä pätkä se. Paljon tehtiin asioita, pohdittiin, pengottiin, erehdyttiin. Parasta tässä työparityöskentelyssä oli se, että me oikeesti tehtiin asioita yhdessä. Anne on jalat maassa, toimelias ja hemmetin sisukas. Mutta myös laaja-alainen ja järkevä, joka todella monta kertaa sai multa kierrokset laskemaan ja asiat lupsahtamaan oikeisiin mittasuhteisiin. Ja tänään me saatiin kiinni taas siitä yhdessä tekemisen ilosta. Kun toinen jatkaa toisen ajatusta ja saadaan päivä pakettiin ilman sen suurempaa panikointia. Keskustelumme kuntoutuksesta ovat jatkuneet hanketyön jälkeenkin ja jatkuvat varmasti tulevaisuudessakin. Kumpikin on hypännyt pois laatikoltaan aikalailla tämän yhdessä pähkäilyn myötä ja hahmottanut maailmaa toiminta-ja fysioterapialasiensa takaa vähän erilailla.

Mietin ketkä muut fysioterapeutit ovat jossain vaiheessa työurallani jotenkin heilauttaneet minun ajatuksiani tai tekemisiäni. Heti tuli mieleen Niko. Silloin kun tehtiin töitä yhdessä olin juuri tullut äitiyslomalta takaisin töihin. Ja suoraan kehittämään tehostetun/pakotetun käden käyttöä kuntoutusosastolle. Ensimmäinen mielikuvani on Nikosta, että oho, nyt on tarkka tuore fyssari tiimissä. Eikä se ensi vaikutelma muuttunut matkan varrella. Ainoastaan tuo tuoreus vaihtunut kokemukseen. Nautin kovasti työnteosta yhdessä. Opin paljon etenkin olkapäästä, josta Niko jaksoi kerta toisensa jälkeen mulle kertoa ja näyttää erilaisten hemiolkapäiden kohdalla miten esimerkiksi spastisuus tai velttous näyttäytyy jne. Ne oli kuulkaas mainioita hetkiä. Monta kertaa Niko tuli mun työhuoneen ovelle ja kysyi onks sulla hetki. Ja sitten kun oli, niin perattiin jotain potilasasiaa tai artikkelia. Artikkeleja me nimittäin luettiin monia. Mulla oli pääsy hyviin tietokantoihin ja ehkä jossain vaiheessa iltalukemisina meni ihan uteliaisuuttanikin muutama hyvin fysioterapeuttinen tutkimus, jotta oli seuraavan päivän kahvitauolle muutama yksityiskohta heittää. Siitä mä tykkäsin, ajatusten pöllyttelystä. Sitten isompi maailma vei Nikon ja varmaan sitten vasta todella tajusi, miten paljon yhdessä tehty työ helpotti omaa työskentelyä. Silloisessa tiimissä osastolla oli muitakin hyviä tyyppejä fysioterapeutteina ja opin monta juttua siellä. Mutta Nikon tarkkuus ja nöyryys itsensä kehittämiseen oli hyvällä tavalla poikkeavaa. Ja nyttemmin kun olen hälle kertonut omista projekteistani opintojen tai uusien juttujen äärellä työssä, aina saan vastineeksi tietynlaisen hymyn. Mun ei tartte selitellä yhtään sitä, että hurahdan lukemaan jotain artikkelia tai pähkimään pientä yksityiskohtaa.

Ja hei, nyt mä teen töitä työhuoneella toisen kunnianhimoisesti itseään kouluttaneen ja kehittäneen fysioterapeutin kanssa. Iivo on kolmas fysioterapeutti, jonka kanssa työskentely on vaikuttanut mun työskentelyyn. Yhtä lailla meillä sinkoilee sähköpostissa artikkelit ja kaivellaan tietoa bittiavaruudesta milloin minkäkin pohdinnan tueksi tai kumoamaan jotain ajatuksia. Ja sitten yhteisissä asiakastilanteissa ihmetellään milloin arpia, milloin vinksallaan olevan lantion vaikutusta käden toimintaan tai etsitään syitä kivulle. Me ollaan myös koulutettu yhdessä ja siinä on päästy samaan tilanteeseen mitä kuvasin Annen kanssa yhdessä työn tekemisestä. Toinen jatkaa siitä mihin toinen ajatuksessaan jää ja tuo täydennystä siihen omasta ammatillisesta vinkkelistä.

Joku viisas on joskus sanonut, että tietyt ihmiset tulevat elämäämme syystä. Niin varmaan nämä kolme fysioterapeuttiakin. Jokaisen kanssa työskentelyyn liittyy joku päätös tai käänne, joka on muuttanut suuntaa jonnekin…tähän saakka parempaan.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu