YLÖS
Merkityksellinen arki

Arjen avulla eteenpäin – tarina arjen voimauttavasta vaikutuksesta

Mielenterveysviikon alkajaisiksi julkaisen vieraskynäkirjoituksen. Sen ovat kirjoittaneet terveydenhoitajaopiskelija Tarja Roivainen ja toimintaterapeuttiopiskelija Tiina Sillantaus, Saimaan ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysala. Artikkeli on osa opinnäytetyötä ”Masennus on mahdollisuus – Elä voimaantuen!”

Masennukseen johtaneiden syiden ja toipumisen takaa löytyy ihmisen yksilöllinen tarina, joista yhden voit lukea nimettömänä tästä alta. Masennukseen sairastuneiden ihmisten kertomuksissa löytyy suuria eroja hoitoon hakeutumisessa, diagnosoinnissa ja tukitoimien käynnistymisessä. Vaaditaan rohkeutta tulla ulos kuoresta masennukseen liittyvästä leimautumisen pelosta huolimatta. Toipumisessa alkuun pääsy edellyttää masennuksen hyväksymistä. Toipumisen eteneminen edellyttää omien tarpeiden ja rajojen tunnistamista. Läheisten rooli tukijana on tässä tärkeässä asemassa. Kaikilla ei ole kuitenkaan rinnalla ihmisiä, jotka kannattelisivat pahimman yli ja tukisivat alkuun pääsemisessä. Tällöin ammattiavun rooli korostuu entisestään.

Masennuksesta toipumiseen liittyy mielenkiintoinen ristiriita. Arkisiin askareisiin ja aiemmin mielihyvää tuottaneisiin puuhiin tarttuminen on työlästä, vaikka toiminnallisuuden palautuminen arkeen ja sitä rytmittämään edistäisi toipumista. Alkuponnisteluista huolimatta mielekäs toiminta voimaannuttaa, vaikka viekin alkuun energiaa.  Pienissä annoksissa tekeminen sekä riittävä lepo ja uni auttavat tasapainon saavuttamisessa. Onkin merkityksellistä millaisista rutiineista ja toiminnoista ihmisen arki koostuu. Sosiaalisella verkostolla on tärkeä rooli alkuun pääsemisen tukemisessa. Ystävän tai ammattilaisen avulla aloittaminen on helpompaa ja helpottuu rytmin ja rutiinien syntyessä.

”Minulle alkuun tuuppaavana voimana olivat lapset, koira ja hyvä ystävä, joille ”en jaksa” ei ollut hyväksyttävä vastaus. Arjen rutiinit rytmittivät elämää ja saivat minut liikkeelle. Toimeen tarttuminen tuntui silti valtavalta ja uuvuttavalta ponnistelulta. Hiljalleen huomasin kuinka liikunta vaikutti myönteisesti mielialaani ja edisti toipumistani, erityisesti silloin, kun liikuin luonnossa. Pyllistelin puutarhassa, taivalsin metsäpolkuja koiran perässä ja annoin pakkasen purra poskiani. Raahauduin lasten kanssa ulkoilemaan ja harrastuksiin, kauppaan, terapiaan sekä kahville ja kirpputoria kiertämään ystävän kanssa.  Nämä kaikki olivat edistysaskeleita ja kertoivat astumisestani toipumisen tielle. Astuin kirjaimellisesti ovesta ulos ja hengitin syvään.

Hiljalleen pakkopullalta tuntuvat arkiset askareet alkoivat herättää tunteita, mielihyvääkin. Henkinen kunto kasvoi fyysisen kunnon rinnalla, vaikkakin hitaammin. Taukoja ja lepohetkiä, askare kerrallaan edeten ja välillä pysähtyen. Välillä kätkin edelleen pahaa oloani liiallisen touhuamisen alle. Pysähtyminen pelotti. Nyt oivallan, että ehkä toipuminen ei ole mustavalkoista katkaisuhoitoa, vaan askeleita eteen ja taakse. Arkisten askareiden kautta etenemistä mielihyvää tuottavaan toimintaan ja antoisiin ihmissuhteisiin. Itsensä peilaamista, kuuntelua ja löytämistä tässä ja nyt. Pysähtymistä. Elämälle antautumista. Pelon voittamista. Uskallusta. Ja ajallaan tapahtuvaa.

Havahtumisen hetki oli sykähdyttävä, kun huomasin ottaneeni askeleita elämään ilman itsensä liikkeelle pakottamista.”

Mikä sitten herättää sisäisen kipinän? Yhtä vastausta tuskin löytyy, sillä jokaisen tarinakin on niin erityinen ja omanlainen. Voimaantuminen on jossain määrin kuitenkin osasankarina jokaisella. Joku viisas kirjoitti voimaantumisen olevan valinta olla omalla puolellaan, luvan antamista alkaa voida paremmin, rohkeutta kulkea pimeyden läpi ja itseensä suhtautumista myötätuntoisen lempeästi. Voimaantuminen kumpuaa meistä sisältä, mutta ulos päästäkseen kaipaa tukea ja ymmärrystä itseltä ja läheisiltä.

”Uskallan, haluan, tarvitsen. Saan voida paremmin, saan olla minä, saan eheytyä ja olla keskeneräinen. Saan nauttia ja avautua elämälle, saan kuunnella itseäni. Minä riitän.”

Masennuksesta toipumisessa avun hakeminen ja vastaanottaminen, sopiva lääkitys ja psykoterapia ovat tarpeen. Voimaantumista ja toipumista voimme kuitenkin vahvistaa omilla teoillamme ja valinnoillamme. Tässä toimintaterapialla on myös tilauksensa, mahdollistajana ja rinnalla kulkijana.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu