YLÖS
Merkityksellinen arki

Hyvän olon kulmakiviä

Olen varmaan monella tapaa oikein tyypillinen terapeutti. Tiedän mitä pitäisi tehdä, osaan kertoa muille mitä pitäisi tehdä ja osaan myös auttaa heitä. Pystyn tunnistamaan niitä kohtia missä jonkun arki onnahtaa ja yhdessä hänen kanssaan löytämään keinoja sen muuttamisessa. Mutta enpäs osaakaan samaa itseni kanssa. Lukuisat kerrat olen päättänyt pitää itsestäni parempaa huolta; syödä ja nukkua enemmän, liikkua, levätä, lukea ja vaikka mitä. Ja aina olen vähän jotain tehnyt ennen kuin työn imu on taas vienyt.

Käytyäni vakavan keskustelun itseni sekä minua hoitaneen lääkärin kanssa viime syksynä, ymmärsin lopulta, että nyt on tehtävä eikä vaan aiottava. Ymmärryksestä on ollut pitkä matka kuitenkin siihen, että jotain todella tapahtuu. Olen tarvinnut siihen tukea ja apua, omia oivalluksia ja ennen kaikkea onnistumisia. Pieniä askelia eteenpäin.

Kirjoitin joskus ehkä jopa ylpeänäkin siitä miten työ on minulle tärkeää ja kuinka jopa työnarkomaaniksi minua kutsuttu. Silloin se olikin niin. Vieläkin arvotan työn korkealle ja käytän aikaa siihen paljon. Mutta sen paikka toiminnallisessa tasapainossani on muovautunut uudella tavalla. Enää en halua keikkua hyvinvointini kuilun reunalla sen takia, että teen niin paljon töitä. Jaksoin monta vuotta oikein hyvin ja varmasti jaksaisin vieläkin. Mutta en halua. En halua, että minua enää kutsutaan työnarkomaaniksi. Tai millään muullakaan työ- alkuisella sanalla.

Moni asia on johtanut tähän lopputulemaan. Rajaan työtäni aiempaa enemmän. En veny iltaisin, en avaa konetta välttämättä viikonloppuisin. En ole aina saatavilla. Edelleen teen paljon ja mielestäni hyvin. Edelleen panostan ammatillisen osaamisen kehittämiseen ja ammattitaitoni ylläpitämiseen. Edelleen pyrin olemaan joustava. Mutta en enää oman itseni kustannuksella.

Syksyllä tehty päätös on hiljalleen muuttanut asioita. Olen löytänyt oman hyvinvointini kulmakivet: uni, ruoka, sauna, koti ja ihmissuhteet. Mitään hokkus pokkus temppua en keksinyt enkä löytänyt ketään henkistä valmentajaa, joka minut olisi tälle polulle johdattanut. Puntaroin asioita mielessäni, kokeilin ja huomattuani pienten asioiden aikaansaaman muutoksen on ollut helpompi jatkaa. Vielä on matkaa säännölliseen ruokailuun niinä päivinä kun kalenteri ihan täysi. Edelleen on toisinaan potkittava itseään sanomaan ei. Nyt siedän jo keskeneräisiä asioita ja pystyn suoraan siirtämään jonkun ei niin kiireellisen asian tuonnemmaksi. Ihan yhtälailla kun osaan jo siirtää post it lappua kalenterin aukeamalta seuraavalle. Joskus ihan sen takia, että sauna on lämmin ja sen jälkeen kirjan kanssa sohvalle köllähtäminen tuntuu kovin houkuttelevalle.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu