YLÖS
Merkityksellinen arki

Juhannusmietteitä

Kevät kiepsahti kesäksi nopeasti. Vähän liiankin nopeasti. Työntäyteiset arkipäivät saivat vastapainokseen remontoinnin kotona ja huomasin päivien vaan vilisevän kalenterissa aamusta iltaan. Kiireestä huolimatta oikein hyvä kevät ollut. Työ toimintaterapeuttina haastaa nykyään henkisesti paljon, remonttihommat ovat olleet hyvä vastapari sille.

Olen kuluneen kevään aikana oppinut vanhan talon anatomiasta ja luonteesta paljon. Samalla se on opettanut minusta itsestäni paljon. Olen tunnistanut itsestäni osaamista ja vahvuutta, mutta myös yllättynyt turhautumisen tunteista tai epäonnistumisen aikaansaamasta kiukusta. Paljon olen pohtinut lattiaa purkaessa ja seiniä maalatessa minä pystyvyyttä. Aihe, joka läsnä jatkuvasti työssä. Nyt olen elänyt sen konkretiaksi omassa itsessäni. Se tunne, kun saa keittiön kaapit jokseekin vatupassin mukaan suoraan ja ne kestää edelleen seinällä oli huima.

Minä pystyn

Minä pystyvyys on kuntoutuksessa keskeinen käsite. Haluamme ammattilaisina tukea asiakkaidemme pystyvyyden tunnetta mahdollistamalla asioita muuttuneen toimintakyvyn ehkä nakerrettua tätä tunnetta joskus todella rajustikin. Minulla on toimintaterapiassa keinoja tähän monenlaisia. Ajattelen sen myös toimijuuden vahvistamisena, ihmisen käsitys itsestä toimijana on moniuloitteinen ja siihen keskeisesti vaikuttaa se miten pystyviksi itsemme koemme meille merkityksellisten asioiden äärellä.

Ympäristö ihmisineen ja tapahtumineen on myös aika tehokas muokkaamaan pystyvyyden tunnetta. Vaikka uskoisin itseeni, mutta kuulen toistuvasti lähi-ihmisiltä, työssä tai harrastuksissa siitä missä epäonnistun, missä en ole hyvä tai mitä minun pitäisi itsessäni tai toiminnassani muuttaa, muutun hiljalleen sellaiseksi. Käsitykseni minusta itsestäni muovautuu ympäristön signaalien myötä ja ajan päästä en ehkä enää tunnista itseäni. Muutokset minussa itsessäni ja ympäristössä muokkaavat meitä jatkuvasti. Kaikkea emme tunnista vaan se tapahtuu kuin itsessään.

Mille annan tilaa elämässäni?

Pystyvyyden tunteen haurastumisen tunnistamisen jälkeen herää kysymys, että mitä sille voin tehdä. Siihen ei liene yksiselitteistä vastausta. Toinen tekee töitä itsensä ja toimintatapojensa kanssa, joku myllää ajatusmaailmaansa uusiksi. Yksi voi karsia elämästään ihmisiä ja hakeutua uusiin sosiaalisiin kuvioihin. Reittejä parempaan pystyvyyden tunteeseen on yhtä monta kuin meitä toimijoitakin. Jokaisella meillä on eletty elämä, eilinen muokkaa meitä tähän hetkeen ja tulevaisuus antaa suunnan. Tästä kaikesta löytyy vastauksia siihen mille antaa elämässään tilaa niin, että kokee olevansa oman arkensa asiantuntija, elämänsä ohjaksissa ja voivansa elää itselle merkityksellistä elämää. Sellaista missä suolaa ja sokeria on sopivassa suhteessa, sellaista missä poutapäivien jälkeinen sade on virkistävää.

Kesä on hyvää aikaa ladata myös pystyvyysakkuja, kun voi tehdä välillä ihan mitä haluaa. Kokea juttuja, joista saa mielihyvää ja iloa vahvistamaan sitä kaikkea vahvuutta ja osaamista mitä meissä jokaisessa on. Tarvitaan vaan välillä tuuppaus oikeaan suuntaan, jotta usko omaan itseen, toimijuuteen ja pystymiseen voimistuu.

Aina ne pystymiset eivät ole isoja ja päällepäin näkyviä. Tärkeintä on, että sinä itse tiedät pystyväsi. Itse aion keskikesän juhlaa viettää osin riippukeinussa niin sanotusti ”riippumaton nainen” olotilassa. Kokeilen käänteistä tehtävälistaakin. Kirjoitan muistikirjaan kaiken sen mitä olen tehnyt ja kuittaan sillä kaikki listat, joihin kevään aikana olen kirjannut ylös mitä pitäisi tehdä (ja joista aina siirtyy jotain seuraavaan listaan). Olkoon se mun toimijuuteni ja pystyvyyteni vahvistamista.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu