YLÖS
Toimintaterapia

Eri ympyröissä

Loma on aina aikaa myös omien ajatusten tuulettelulle. Pohdiskelin kovasti erilaisten ympäristöjen vaikutusta toimintaan. Omaani ja muiden. Taas työstä tuttu ja arkinen aihe nousee näkyväksi omassa elossa.

Me hurautettiin lomalle autolla. Ajettiin vesisateessa satamaan ja auto laivaan. Itselleni se oli ensi kerta siinä puuhassa ja tunnustan hieman etukäteen miettineeni miten kaikki sujuu. Olinhan siinä vaiheessa matkaa ainut autoileva henkilö. Mutta niin me aujuvasti paattiin päästiin. Yö meni hytin sängyssä kiepuessa. Mielessä aikaero ja aikainen herätys, eli suomennettuna toimiiko herätys oikeaan aikaan jne. Siinä laivan yöllisiä ääniä kuunnellessa ajattelin miten helposti nukkumiseen vaikuttaa uusi vuode, vieraat äänet ja mielessä kiepuvat asiat. Kun joku tutuissa tavoissa ja asioissa, ympäristössä muuttuu niin menee pasmat helposti sekaisin. Ei pahasti mutta kuitenkin.

Aamulla aurinko paistoi ja suuntasimme aivan uuteen liikenneympäristöön. Hetken otti tottua liikennemerkkeihin, liikenteen tahtiin ja sopeuttaa niin kovin tuttu autoilu siihen hetkeen. Ja taas perille päästiin sujuvasti, eksymättä ja oikea-aikaisesti. Matkalle mahtui monta seikkaa, jotka itselle oli uusia autoilijan roolissa. Maan rajojen ylitys, tullimaksuja, parkkimaksujen selvittäminen. Tässä kohdin meillä Suomessa on selkeästi osoitettu mihin aikaan tarvitaan kiekkoa tai maksetaan parkkimaksua. Nyt internet pelasti meidät sakoilta.

Jo pelkästään autoilu kahden päivän aikana toi minulle uusia haasteita, joista selvittiin ongelmitta. Mutta se muutti tapaani toimia, reagoida ja olla roolissani auton kuljettajana. Mikään muu ei muuttunut, vain fyysinen ympäristö.

Lisäravintoa ajatuksilleni toi asumismuoto. Airbnb on osoittautunut minulle sopivaksi majoitusmuodoksi. Niin myös nyt. Siellä itselleni tuntemattomien ihmisten kodissa kokkailtiin, löhöiltiin, nukuttiin, pelattiin pelejä ja höpöteltiin. Siitä toisten ihmisten kodista tuli meille muutamaksi yöksi tukikohta. Asunto, joka on jonkun koti. Muttei siitä saa käsitystä, kun kodissa asuvat ihmiset puuttuvat. Pystyin päättelemään tavaroista, sisustuksesta ja sijainnista jotain asukkaista. Mutta menikö mikään niistä oikein, sitä en tiedä. Viime tekstissäni pohdin arkea ja erilaisia tapoja olla omassa arjessaan. Nyt konkretisoitui hyvin selkeästi se, että koti ja arki vaatii juuri sen ympäristön ihmiset, jotta se näyttäytyy ulkopuoliselle. Jos joku olisi yks kaks nostettu sinne meidän touhuja seurailemaan, kukaties hän olisi luullut meidän olevan kodissamme.

Ympäristö ajatellaan monesti fyysiseksi ympäristöksi, joka on muokattavissa ja sitten taas toimitaan vaan. Ei se ole ollenkaan niin yksinkertaista. Pitää olla aikaa sopeutua, ympäristön eri ulottuvuudet on huomioitava. Ei auta, että me tarjoamme yksikätiselle apuvälineet korvaamaan menetetyn käden toimintakykyä tai lisäämme näkövammaiselle valaistusta jos hän ei koe ko.ympäristöä omakseen tai pysty siihen syystä tai toisesta sopeutumaan. Jos toiminta jossakin toimintaympäristössä muuttuu aiemmasta tai on tekijöitä, jotka aiheuttavat jotain hetkellistäkin muutosta, on meidän annettava aikaa tottumiseen. Minun lomallani pystyin hallitsemaan muutoksia, koska tiesin niistä etukäteen ja minulla ei ole toimintakyvyssä rajoitteita sopeutuakseni. Ympäristössä tapahtuvat muutokset olivat myös pieniä johonkin rajuun elämän tragediaan verraten. Mutta vahvisti ajatustani toiminnan ja ympäristön liitosta, yhteydestä mikä ympäristöllä on minunkin toimijuuteeni.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu