YLÖS
Toimintaterapia

Koko toimintaterapia taival yhdessä

Olen muutaman kerran kertonut teille työelämääni vaikuttaneista ihmisistä. Sellaisista, joilla on oma merkityksensä siihen missä olen nyt ja millaisena toimintaterapeuttina tässä olen. Nyt kurkistetaan sinne toimintaterapiapolkuni alkupisteeseen. Lappeenranta elokuussa 1995. Olimme juuri aloittaneet opinnot ja ensimmäisillä viikoilla meillä oli ryhmäytymiseen liittyviä kontaktiharjoituksia. Olimme toisillemme vielä vieraita, varovaista tutustumista ja oman paikan etsimistä parinkymmenen opiskelijan joukossa. Sinä päivänä meidän piti esittää eläinhahmoja ja toisten piti arvata mitä olemme. Silloin kuulin elämäni ensimmäisen kerran vompatista. Vompatti vaappui kyykkyasennossa ja törmäsi patteriin, koska kuulemma ei näe kunnolla päivän valossa. Tämä vompatti oli valtavan paksua ponihäntää heilauttava Tiina. Lempeä hymy. Vompatista tuli nopeasti ystävä. Vaikka tuo vompatti oli vain yksi pikku juttu, jostain syystä se jäi mieleeni. Ja on naurattanut meitä monesti.

Vuodet Lappeenrannassa hurahtivat nopeasti. Me kuljettiin samoja reittejä kouluun, juotiin litroittain teetä iltaisin. Ja puhuttiin toimintaterapiasta. Voi miten paljon sitä pohdittiinkin jo opiskeluaikanakin. Mietittiin miten voidaan yksinkertaistaa niitä asioita sellaisiksi, että opitaan ne ja pystytään integroimaan uutta tietoa vanhan päälle. Me oltiin aika tehokkaitakin. Yhtään ryhmätytötä ei palautettu ainakaan myöhässä. Myhäiltiin vaan kun muut hikoili lähestyvien eräpäivien kanssa.

Opiskeluaika on usein myös isommaksi kasvamisen aikaa ja sitä se oli meillekin. Niiden englannin kielisten artikkelien käännösurakoissa ja muissa toimintaterapiapohdinnoissa syveni myös ystävyys. Niin vahvaksi, että se on kantanut meitä molempia niin hyvien kuin haastavien jaksojen yli elämässä yli tämän 20 vuotta.

Vaikka opiskelutoverista tulikin rakas ystävä, niin kyllä Tiina merkittävimpiä kollegoita mun työurallani. Aina kun alan kyseenalaistamaan toimintaterapian ydintä, arjen upeutta ja ihmisen toimintaa, Tiinan kanssa keskustelu kirkastaa sen. Pystyn hörhöilemään vaikka millaisissa viitekehyksissä ja metodeissa, mutta aina ammatilliset keskustelumme maadoittaa minut olennaisen äärelle. Työtehtävämme ovat olleet hyvin erilaisia ja eri organisaatioissa, emme ole työskennelleet yhdessä. Siksi koenkin tämän ystävä-kollega kompensaation yhdeksi siviili- ja työminälleni tärkeimmäksi ihmiseksi.

Oltiin vast’ikään lomalla yhdessä (meni vain 20 vuotta suunnitelmasta toteutukseen). Siellä auringossa cappucinoa siemaillen pohdittiin taas vähän myös toiminnan merkitystä ihmisen hyvinvoinnille. Ja muisteltiin kyllä vanhoja juttuja…sitäkin, kun Tiina halusi pelastaa mun valtavan pilarikaktuksen roskikseen joutumiselta ja kantoi sen lakanaan käärittynä hautausmaan läpi kotiinsa. Kaktus oli kuitenkin pari päätä pontevaa ystävääni korkeampi…hilpeä näky kun katselin keittiön ikkunasta pimeään iltaan katoavaa hahmoa.

Nähtäväksi jää mihin työ ja muu elämä meidät vielä vie. Vuonna 2000, kun oltiin viikko Jyväskylässä opiskelemassa AMPS arviointi menetelmää muistan meidän miettineen millaista työuraa kumpikin kaavailee. Aika hyvin kestetty tahoillamme noissa raameissa, joskin vuosien varrella kummankin ajatus on laventunut ja sitä myötä myös tapa millä teemme työtä. Eli raameissa kestetty, mutta ne kasvaneet ja joustaneet matkan varrella. Nyt meitä molempia mietityttää yhteiskunnan tilanne oman työn näkökulmasta. Näemme perheitä ja asiakkaita, joilla avun ja tuen tarve ei tule nähdyksi ja kuulluksi. Olemme molemmat todistaneet monta tapausta, jossa aiemmin hyvin toiminut systeemi ei enää toimikaan. Kuinka palveluiden pirstaleisuus saa kaikki nostamaan vuorotellen käsiään ilmaan ja toteamaan, ettei ole meidän palveluvalikoiman juttu. Näitä yhteiskunnallisia keskusteluja jatkamme varmasti ja uskon saavani ystävältäni monta kultaakin kalliimpaa kollegiaalista näkökulmaa sulateltavaksi. Tapahtuu tulevaisuudessa mitä tahansa, niin Tiinan kanssa me palataan aina sinne toimintaterapian ytimeen ja otetaan vauhdit sieltä arjen työhön.

 

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *