YLÖS
Kuntoutus Toimintaterapia

Laadunvarmistusta

Aika on hurahtanut taas ihan huomaamatta. Arki on ollut todella hektistä ja vapaa-ajalla ei ole riittänyt enää paukkuja kirjoitella ajatuksia. Työ on muuttunut hiljalleen enemmän kotikäyntipainotteiseksi. Se nielee yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Tämän huomaan konkreettisimmin siinä, ettei aikaa jää kirjoittamiseen.

Osansa ajasta syksyn aikana on niellyt koulutukset. Mutta se on todella ollut sen väärti. Kuukausi sitten olin Amsterdamissa kuuntelemassa Lorimer Moseleyta ja sitä miten hän selittää kivun. Oivalluksia hermoston ja aivojen toiminnasta, kipuun vaikuttavista tekijöistä ja paljon siitä miten voi asiakkaiden kanssa työskennellä. Nyt olin sitten viikonlopun Espoossa kuuntelemassa Mike Stewartia. Hän puhui enemmän kipuasiakkaiden kanssa työskentelystä ja sieltä sain paljon työkaluja asiakastyöhön. Nämä kaksi viikonloppua täydentävät toinen toisiaan ja huomaan saaneeni taas puhtia työhönkin eri tavoin. Molemmat luennoitsijat värittävät esityksiään hyvillä esimerkeillä. Amsterdamissa meitä oli yli 160 osallistujaa ja siellä ryhmäkeskustelut jäi ohuemmiksi, kun taas Stewartin opissa meitä oli parikymmentä ja käytännön harjoitteissa päästiin syvemmälle niin omien kokemusten kautta kuin keskusteluissa.

En ehkä oppinut kummallakaan reissulla mitään ihan uutta, mutta sain paljon vahvistusta omalle työlle, ajatuksilleni ja tietopohja aiheesta syveni. Kummallakin reissulla kohtasin myös saman aihepiirin äärellä toimivia ammattilaisia ja ne keskustelut osaltaan vie omaa ajatusta eteenpäin. Nyt kun peilailen aatoksiani näistä koulutuksista tunnistan myös väsymystä, mitä oli ilmassa keväällä työn suhteen. Vaikka kouluttautuminen nielee aikaa ja rahaa, niin se on aivan välttämätöntä oman osaamisen päivittämiseksi ja siten myös työvireen ylläpitämiseksi. Se on minun työni laadun varmistusta. Sitä, että pystyn valuttamaan omaa osaamistani asiakkaideni hyväksi päivittämällä tietojani, oppimalla uutta ja luomalla verkostoa, jonka puoleen kääntyä, kun joku ammatillinen asia askarruttaa.

Laatukysymys on ollut nyt tapetilla viimeisen viikon aikana isosti. Kukaan ei varmaan ole välttynyt näkemästä Kelan tarjouskilpailuun liittyneitä otsikoita. Tänään viimeisen käänne on, että Kela avaa kilpailua vielä loppuvuodesta täydentääkseen nyt poistiputetun osaamisen osalta palveluntuottaja listaa. Monta kohtaa tässä Kelan kilpailutuksessa olen ihmetellyt jo tarjousasiakirjojen tultua julki. Mietin silloin todella pitkään laitanko omat paperini kilpailutukseen. Laitoin ja sain sopimuksen. Mutta en ole siitä iloinen. Koska kilpailutus paljasti sen hyvin kirkkaasti mihin tässä yhteiskunnassa ollaan todella kovaa vauhtia menossa. Ihmisten kanssa tehtävä työ hinnoitellaan kuten koneen osat. Kuka tekee eniten halvimmalla. Tiedän nyt oikovani mutkat suoraksi, mutta se tunne tulee. Ymmärrän paineen kulujen hallintaan ja kuntoutuspalveluiden tarpeen kasvaessa tämä paine vaan kasvaa. Ei minulla ole antaa vastausta mikä hinta on liian vähän tai liikaa. Mutta hintahaitaria kilpailutuksessa on ja itse en ainakaan tietyn rajan alapuolelle pystyisi menemään. Jos yleinen kehitys ohjaa hintoja tuon henkilökohtaisen kipurajani alle tulevaisuudessa, on vaihtoehtoina tehdä rajuja muutoksia yritystoimintaan tai lopettaa. Nuo rajut muutokset olisivat sitten kaiken ”ylimääräisen” lopettamista. En kävisi koulutuksissa, joutuisin tinkimään työnohjauksesta, karsimaan välineistöstä, etsimään ehkä uuden toimitilan. Joutuisin myös lyhentämään loma-aikaa ja ehkä pidentämään päivää. Ja nykyisen asiakaskunnan kanssa nuo muutokset polttaisivat minut nopeasti loppuun. Noh, sitten pääsisin ehkä uupuneiden yrittäjien kuntoutukseen. Luulen, että meitä olisi muitakin.

Kouluttautuminen, työnohjaus, loma/palautuminen työstä on laatua. Ne ovat niitä millä pystyn pitämään itseni työvireessä, tarjoamaan asiakkaille palvelua hyvin erilaisissa tilanteissa ja muutoksissa. Kipurajan yläpuolella olevalla hinnoittelulla pystyn tarpeen mukaan kirjoittamaan ylimääräisiä palautteita (maksajatahoille on sopimuksissa luvattu usein loppupalaute, joka sisällytetty hintoihin) ja reagoimaan muihin asiakkaan kuntoutuksen vaatimiin asioihin, joita ei aina hoideta terapia-ajalla. Terveydenhuollon toimijana minulle on velvoitteita esimerkiksi vakuutuksista, joista en voi tinkiä. Toihan Kelan sopimus nyt vaateen uudesta vakuutuksesta, joka nostaa yrityksen kuluja taas kuukausitasolla hieman.

En ole nyt murehtinut asiaa, mutta seuraan tilannetta. Muutokset ovat nyt nopeita ja kovin radikaalejakin toimintaympäristössäni. Sen seuraaminen vie aikaa ja energiaa. Teen töitä palan kerrallaan ja teen päätöksiä sen mukaan mitä eteen tulee. Mä todella pidän asiakastyöstä, tunnen edelleen paloa toimintaterapiaan, mutta suren kuntoutuksen tilannetta Suomessa juuri nyt.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu