YLÖS
Toimintaterapia

Monenlaista arkea

Nyt olen taas tehnyt pari viikkoa hyvin intensiivisesti asiakastyötä. Ja päässyt kurkistamaan erilaisiin tapoihin toimia ja elellä arkea. Kotikäyntejä, asiointikäyntejä ja arjen tarkastelua myös pöydän ääressä. Erilaisia toimintaympäristöjä, erilaisia verkostoja ja tukirakenteita. Olen saanut seurata itsenäistyvän opiskelijan lopputyörutistusta, harjoitella perheen äidin kanssa asiointia kaupassa, kannustaa hankalassa tilanteessa olevaa tarttumaan asioiden selvittelyyn yksi kerrallaan. Olen kuullut rikkoontumaisillaan olevasta parisuhteesta, ikävästä. Olen todistanut onnistumisen iloa, kun imurointi onnistui kuukausien jälkeen hyvin vähäisellä avulla.

Työssäni pääsen ihmisten koteihin ja aitoihin tilanteisiin ilman kaunistelua ja siloiteltua julkisivua. Se on toimintaterapiassa hienoa. Saada olla hetken läsnä. Aina ei ole keinoja auttaa tai korjata. Silloin pitää vaan tukea sopeutumisprosessia. Toisinaan pitää konkretisoida asioita epäonnistumisen kautta tai kerta toisensa jälkeen kannustaa asiakasta yrittämään ja löytämään omat vahvuutensa ja mahdollisuudet toimia. Välillä tuo kaikki on kuin vuoristoradassa huristelua. Työpäivään mahtuu tunteita laidasta laitaan. Ammattilaisena toki pystyn osan suodattamaan, mutta välillä liikutuksen kyyneleet kohoavat silmiini ja pettymys kirvelee myös terapeuttia.

Se, että joku antaa minun kurkata arkeensa; avaa kotinsa oven joko ihan oikeasti tai vastaanottotilanteessa kertoen jakaa asioita arjestaan on iso asia. Joskus ehkä pidin sitä vähäpätöisempänä, mutta nyt näen sen arvokkaana ja merkityksellisenä mahdollisuutena vaikuttaa asiakkaani toimintakykyyn. Ei niinkään, että haluaisin muuttaa sitä. Haluan ymmärtää arjen toimintoihin vaikuttavia asioita ja auttaa asiakasta itseään hahmottamaan oman itsensä suhteessa ympäristöönsä ja hänelle merkityksellisiin toimintoihin.

Eräs asiakkaani sanoi taannoin minun olleen ensimmäinen ammattihenkilö, joka on koskaan hänen pitkän sairaushistoriansa aikana ollut kiinnostunut siitä mitä hän haluaa kotonaan tehdä. Mistä toiminnoista hän haluaa pitää kiinni vaikka toimintakyky muuttuu. Olin yllättynyt moisesta, sillä en osaa tehdä työtäni muuten. En saa kosketuspintaa asiakkaani toimintakykyyn todella, jollei minulla ole minkäänlaista käsitystä hänen arjestaan. Aina en pääse paikalle luonnolliseen toimintaympäristöön, mutta haluan antaa asiakkaalle tilaa kertoa siitä. Kuvailla sitä siinä määrin mitä hän on valmis jakamaan. Jokaisen arki on arvokas asia, hänelle merkityksellisten toimintojen jatkumo hänelle luontaisessa toimintaympäristössä.

Arki kiehtoo minua käsitteenä valtavasti. Mitä se on? Mitä se merkitsee kenellekin? Olen tästä joskus jotain jo kirjoittanutkin edesmenneseen blogiini. Arki, harmaata ja tasaista rutiinia? Vai mahdollisuus, pohja hyvinvoinnille ja tasapainolle toimintojen välillä. Tätä minä pohdin aina vaan. Jokainen tarina arjesta, jota elän pienen hetken ammattihenkilönä asiakkaani mukana tai ystävieni ja läheisteni rinnalla tarjoaa näkökulmia monenlaisiin tapoihin toimia, toimijuuteen ja ympäristön ja ihmisen väliseen vuorovaikutukseen. Näkökulmat auttavat minua ymmärtämään erilaisia arjen kiemuroita ja rohkaisee myös minua työssäni aina vaan tiiviimmin paneutumaan asiakkaideni kanssa perusasioiden äärelle.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

1 COMMENT

  • Nimetön

    Hienoa, avointa ja oivaltavaa pohdintaa. Juuri tuotahan me teemme, mutta aina sitä ei itsekään oivalla, kuinka monenlaisia tunnetiloja sitä käy asiakkaiden kanssa läpi.
    Jos koskaan tulen tarvitsemaan toimintaterapiaa, toivoisin saavani kaltaisesi.
    Kiitos Jasu👩

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *