YLÖS
Merkityksellinen arki Toimintaterapia

Selviytyjästä toimijaksi

Otsikkoon tiivistyy muutama viime aikojen asiakastapaus. Kun näen muutoksen arjen selviytyjästä aktiiviseksi toimijaksi, tiedän jotain tapahtuneen. Aina muutos ei ole suoraviivaisesti yhdistettävissä konkreettisiin tekemisiin toimintaterapiassa. Uskon sen olevan monen tekijän summa, jonka tuloksena on oman elämänsä ohjaksissa vahvemmin oleva ihminen. Tämä muutos vaatii myös aikaa. Sen voi usein suhteuttaa siihen aikaan mikä on kulunut toimijasta selviytyjäksi muuttumisessa. Mitä pidempi polku asiakkaalla on takana arjen toimintojen ja toimintakyvyn haasteita, sitä pienemmillä askelilla me etenemme. Niin, että muutoksista tulee uusia normaaleja. Niin, että keho ja mieli ehtii tottua siihen. Askel askeleelta. Kunnes jonain päivänä asiakas toteaa tai osoittaa sen toiminnallaan: ”En enää selviydy vaan toimin. Toimin omassa elämässäni aktiivisesti siinä määrin mihin toimintakykyni antaa mahdollisuuksia.” Silloin ollaan aina lähempänä sitä hetkeä, ettei asiakas enää tarvitse toimintaterapiaa. Silloin minä toimintaterapeuttina olen tulossa tarpeettomaksi ja se on hyvä se.

Ihan noin yksioikoista se ei kuitenkaan ole. Toimintaterapiaprosessi etenkin pitkittyneissä toimintakykyä haastavissa tilanteissa on hyvin hienovaraista työskentelyä yhdessä asiakkaan kanssa hänen arjessaan. Aina ei näy päällepäin mitä tapahtuu. Aina ei konkreettisella tekemisellä ole se suurin vaikutus. Rinnalla kulkeminen, kuuleminen, läsnäolo ja havainnointi. Kaiken tuon yhdistäminen terapeutin päässä kuntoutujan toimintaa ja toimijuutta vahvistavaksi. Puheeksi, teoiksi ja valinnoiksi terapiassa. Kun huomaan tulevani tarpeettomaksi ja asiakkaan löytävän itse ratkaisuja eteenpäin pääsemiseksi, voin tuulettaa mielessäni. Siitä vielä terapiasuhteen päättämiseen on matkaa. Saattaa kuntoutuja omaan arkeensa riittävän vahvana, jotta kestää muutoksen. Sen käsillä olevan sekä muut elämänkulun mukanaan tuomat muutokset. Muutokset ympäristössä ja muissa tekijöissä, joihin hän ei itse voi vaikuttaa.

Selviytyjästä toimijaksi alkaa usein näyttäytyä pikku hiljaa. Ensimmäiset signaalit painan mieleeni, seuraan asiakkaani prosessia ja etenemistä. Tuuppaan sopivasti, mutta jätän eteenpäin menemisen hänelle itselleen. Sen myötä usein selviytyminen vähenee ja oman arjen hallinta lisääntyy. Alkaa löytyä keinoja ja ideioita tarttua itselle tärkeisiin toimintoihin. Mahdottomuuksien joukosta alkaa löytyä mahdollisuuksia. Tai jostain versoo jotain aivan uutta.

Kroonisen kivun kanssa elävien parissa työskennellessä tämä polku selviytyjästä toimijaksi on usein konkreettisin. Kipu on monesti niin invalidisoivaa kaikilla elämän osa-alueilla eikä sen kokemisessa ole aina logiikkaa. Vaikka eläisi vuosia kivun kanssa, se pääsee aika ajoin yllättämään. Vaikka tunnistaa ne tekijät mitkä provosoivat kipua tai päinvastoin rauhoittavat tilannetta, niin silti se yllättää. Sellaisessa tilanteessa muutosten täytyy olla maltillisia. Liian isot askeleet liian innokkaasti usein kostautuvat. Sitä olen terapeuttina joutunut opettelemaan paljon. Kuinka rauhoittaa tilanne ja tukea asiakkaan vahvistuvaa toimijuutta niin, että saavutetut muutokset ovat pysyviä. Tässä minua auttaa ammatilliset keskustelut, työnohjaus ja rohkeus astua asiakkaan arjen ytimeen. Sieltä konkreettisten asioiden kautta voin auttaa heitä näkemään tilanteensa. Vahvuudet ja arjen monipuolisuuden, sen rikkauden mitä rutiit ja tasapaksuus päivästä toiseen rytmissä on hyväksi. Sieltä sitten löytyy myös ne juhlahetket ja pirskahtelut.

Mietin aika ajoin omaa arkeani työssänikin. Mikä minulle on merkityksellistä? Mikä saa minut ponnistelemaan? On helppo äkkiseltään luetella isoja asioita, mutta kun muuttaa vähän skaalaa niin ei olekaan aina ihan niin helppoa tunnistaa niitä asioita. Arjen pieniä suuria asioita, mitkä kuitenkin nitovat isommat asiat tiiviiksi pohjaksi hyvinvoinnilleni. Suosittelen ketä tahansa tykönään miettimään oman arjen merkityksellisiä juttuja. Asioita, ihmisiä, paikkoja, makuja, kokemuksia, tuntemuksia. Sitä mikä tekee sinun päivittäisestä elämästäsi sellaista, että olet toimija, et vain selviytyjä.

 

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *