YLÖS
Toimintaterapia

Tässä ja nyt itsensä työllistäjä

Useamman kerran on tullut nyt puheeksi asiakkaiden ja muidenkin kanssa se miten olen tähän hetkeen yrittäjäksi päätynyt. Millainen polku minut on nykyhetkeen tuonut. Ja miksi olen valinnut itsensä työllistämisen.

Matka ei ole ollut selkeä ja suora ja sitten taas toisaalta on. Asiakastyötä on aina värittänyt vahvasti neurologia. Se on kulkenut tärkeänä asiana aivan opintojen alusta saakka. Ensimmäinen pitkä harjoittelu jakso Pohjois- Karjalan Keskussairaalan neurolgisella kuntoutusosastolla avasi oven maailmaan, joka kiehtoo minua edelleen valtavasti. Aivot ja niiden yhteys toimintaan. Se on maailma, josta opin koko ajan lisää. Miten erilaiset aivoihin kohdistuneet sairaudet ja vammat vaikuttavat kaikkeen ihmisen toimintaan. Miten myös kipu kroonistuessaan on vahvasti aivotasolla myös. Kaikki oikeastaan kytkeytyy aivoihin mitä työssäni teen. Voin siis hyvin sanoa neurologisen kuntoutuksen, neurologian olevan yksi työni punaisimmista langoista.

Yläraaja ja käsi, siinä toinen. Ja aivojen ja käden kiinteä yhteys linkittää ne tiukasti toisiinsa. Ja tässä paketissa on myös se viimeisin sysäys itsensä työllistämiselle. Työskentelin erikoissairaanhoidossa useamman vuoden neurologisella kuntoutusosastolla ja vastaten myös käsikirurgisten jne asiakkaiden lastahoidoista. Työni oli käytännössä viikottain 3,5 päivää neurologista kuntoutusta ja 1,5 päivää erilaisia yläraajaongelmia muilta erikoisaloilta. Nämä 1,5, päivää käytännössä olivat lastojen valmistusta, arven hoitoa ja kipupotilaiden kuntoutusta. Haastava ja mielenkiintoinen kombinaatio, joka oli kuitenkin mahdoton minulle hoitaa niin hyvin kuin mielestäni se olisi pitänyt. En voinut keskittyä kumpaankaan täysin ja paine molemmista suunnista lisätä työpanosta oli kova. Ratkaisin tämän organisaatiosta lähtöisin olleen työssä jaksamisen ongelman irtisanomalla itseni. Ja hyppäämällä tyhjän päälle. Tosin en ehkä täysin tyhjän päälle kuitenkaan. Olinhan aiemmastaan toiminut yrittäjänä ja silloinkin palkkatyön ohessa yhtenä iltana viikossa tein joitakin asiakkaita ammatinharjoittajana. Mutta tuo irtisanoutumisen hetki oli askel tähän suuntaan. Silloin mieleen alkoi hahmottua se mitä haluan tehdä.

Se otti vaan aikansa kun palat asettuivat kohdilleen. Tuossa välissä piti tehdä kuntoutustieteen opinnot, maistella hanketyömaailmaa muutamassa projektissa. Kunnes vajaa vuosi sitten tiesin, että nyt on aika. Luottaa täysin itsensä työllistämiseen. Tein silloin kesken olleet hankkeet loppuun ja uusille mahdollisuuksille siinä maailmassa sanoin ei.

Nyt alkuvuoden olen tehnyt 100% yrittäjänä töitä. Asiakastyötä ja kouluttamista. Kaikki oman yrityksen kautta, vastaten itse kaikesta. Ja tämä tuntuu juuri oikealle tavalle työskennellä. Ajatuksia ja suuntaviivoja on tulevaan. Seuraan keskustelua ja uutisointia sote-maailman muutoksista. Ne voivat vaikuttaa omiin ajatuksiini ja muovata tulevaa. Mutta en jaksa murehtia. Elämä on tuonut monenlaista mutkaa matkaan ilman etukäteismärehtimistäkin. Se on myös yllättänyt iloisestikin joskus. Olen valppaana ja valmistaudun muutoksiin sillä tavoin mitä tavallisen itsensä työllistäjän ymmärryksellä osaan.

Itsensä työllistämiseen, yrittäjyyteen liittyy monenlaista. Olen tehnyt sitä vuosien varrella eri paikoissa, eri tavoin, erilaisilla sopimuksilla eri tahojen kanssa. Muutoksia on koko ajan tullut tähänkin saakka. Vastuu, velvollisuudet toisessa vaakakupissa, kun toisessa kiikkuu vapaus ja itsensä johtaminen. Niiden välille on löydettävä tasapaino. Silloin on näin hyvä tunne työstä. Kun asiat sujuu. Ei kaikki vaivaa näkemättä tosiaankaan, mutta kun ymmärtää mihin mikäkin kytkeytyy niin se helpottaa tylsienkin asioiden hallintaa.

Toimintaterapeutti minussa on se päällimmäisin ammattirooli. Siksi en varmasti osaa hyödyntää kaikkea bisnespotentiaalia, mitä yrittäjyydessä kuntoutusalalla olisi. Näin ainakin talousmaailman viisaat ovat minulle kertoneet. Mutta sitten se on niin. On täysin oma valintani tehdä työtä yksin, tietyllä tapaa valikoituneen asiakaskunnan kanssa. Pystyn päivittämään osaamistani vastaamaan heidän tarpeitaan ja ammentamaan työstä koko ajan oivalluksia ammatillisen osaamiseni laariin. Minulle työ on tärkeä osa arjen palapeliäni. Koen itsensä työllistämisen mahdollistavan asiakaslähtöisen työskentelyn, itseni kehittämisen ja myös siviili- ja työelämän yhteensovittamisen itselleni passelilla tavalla. Olen välillä nääntynyt päivän päätteeksi, kiroan erilaiset lomakkeet ja ilmoitukset mitä pitää tehdä. Mutta siltikään en kadu hetkeä, jolloin astuin tälle tielle.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *