YLÖS
Toimintaterapia

Työviikon lopussa

Istuin perjantaina työhuoneella viimeisen asiakkaan lähdettyä. Pyörittelin ajatuksia mielessäni ja summasin elettyä viikkoa. Tiivis viikko asiakastyön äärellä. Täydellinen vastapari edellisen viikon reissulle kouluttajan roolissa. Kotikäynnit ja useampi uusi asiakas leimasivat työviikkoa. Kaikkien ajatusten keskeltä nousi mieleen kysymys minkä olin viikolla kuullut. Miten sinä olet tähän päätynyt?

Loistava tapa summata työviikko on alkaa miettimään, miten minusta on tullut se ammattilainen, joka olen. Miten matka opiskelupaikan vastaanottamisesta tähän maaliskuun viimeiseen päivään olikaan oikein mennyt? Vuosiin mahtuu perinteisiä käänteitä, mutta ehkä koko ajan on ollut tietty oman tien kulkemisen tahto. Välillä sitä yritin sammutella, mutta aina se on noussut vaan vahvempana. Ja nyt, kuun vaihtuessa maaliskuusta huhtikuuhun tiedän varmuudella olevani juuri siinä missä pitääkin ammattilaisena, toimintaterapeuttina. Se tunne on niin hyvä, että on pakko sitä hieman hehkuttaa. Joskus yläkouluikäisenä päätin, että minusta tulee toimintaterapeutti. Kukaan ei tiennyt mitä se on. En itsekään kuin pienen hippusen siitä. Mutta se ei ole kertaakaan antanut aihetta katua valintaansa. Toimintaterapia on minun polkuni. Se antaa minulle oivan näköalapaikan asiakkaiden arkeen. Sinne ytimeen, missä rakentuu pohja hyvinvoinnille. Minä olen ylpeä ammatistani. Toimintaterapia on antanut minulle mahdollisuuden kulkea omaa polkuani ja oivaltaa ammatistani aina vaan enemmän. Syvempi käsitys ihmisen toimijuudesta, osallisuudesta ja arjesta. Sieltä minä ammennan työhöni keinot ja mahdollisuudet. Olen saanut kulkea monenlaisten asiakkaiden rinnalla, oppia heiltä, nähdä erilaisia tapoja olla osallisena omassa elämässään vaikka kuinka sairaus runtelisi tai vamma olisi vienyt toimintakykyä. Olen tavannut asiakkaiden lisäksi heidn omaisiaan, ystäviään, heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Kaikki tuo on valtava mahdollisuus kasvaa ammatissaan aina vaan. Ymmärtää se mitä kirjoissa on kirjoitettu ja teoriassa hahmoteltu.

Polkuni ei ole ollut suora ja virtaviivainen. Ei aina ole mennyt suunnitelmien mukaan. Kuitenkin kaikki vaiheet tähän saakka ovat olleet askelia kohti sitä mistä nautin. Itsensä työllistämisestä, yrittäjyydestä. Koska se antaa minulle mahdollisuuden tehdä työni vapaammin. Terveydenhuollon ammattilaisena toimintaani rajoittaa moni raami, samoin yrittäjyyteen liittyy velvotteita. Mutta siltikin, minulla on mahdollisuus valuttaa osaamiseni asiakkaideni hyväksi eri tavoin. En ole sidottu toimipisteeseen, en tiettyihin työaikoihin. Itse vastaan asioista ja siksi voin myös venyä jos tarve on. Voin myös rajata, piirtää kalenteriin viivan pitääkseni vapaata. Se on voimavara minulle. Hallita itse omaa työtään.

Asiakastilanteiden hallinta on sitten toisenlaista. Toimintaterapeuttina minulla rooli, johon liittyy vastuu. Mutta etenkin kotikäynnit ja muu työ oman työhuoneen ulkopuolella lisää yllätysten mahdollisuuksia moninkertaisesti. Sen jaksaa, kun tietää pääsevänsä kiinni asiakkaan omaan toimintaympäristöön, hänen arkeensa. Voin mennä ilman välineitä ja tarkkaa suunnitelmaa. Kaikki tarvittava löytyy hänen arjestaan. Se on vapautta. Pystyä mukautumaan ammattihenkilönä asiakkaani merkityksellisten toimintojen äärellä tukemaan, ohjaamaan ja auttamaan. Koko ajan minua ohjaa yhdessä asetettu tavoite tehtävälle työlle, keinot sen saavuttamiseksi onkin sitten moninaisia.

Polulleni on tähän saakka mahtunut työtä toimntaterapeuttina erikoissairaanhoidossa itsensä työllistämisen lisäksi. Olen hanketyötä tehnyt yhdistyksessä ja kunnallisella. Olen ollut aktiivisena ammattiyhdistystoiminnassa. Kaikki ne ovat olleet palasia, jotka ovat tuoneet minut toissa päiväiseen hetkeeni työhuoneella. Tyytyväinen toimintaterapeutti työpäivän päätteeksi.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *