YLÖS
Toimintaterapia

Yhteinen matka

Kirjoitin palautteen lähettävälle lääkärille asiakkaastani, jonka kanssa olen tehnyt töitä useamman vuoden. Ja yhteistyömme tulee päättymään nyt jäljellä olevan kolmen kerran jälkeen. Asiakkaani sairastui joitakin vuosia sitten äkillisesti aivoverenkiertohäiriöön ja siinä meni uusiksi koko nuoren naisen elämä. Kriittisen alkuvaiheen jälkeen hän kuntoutui fyysisesti nopeasti. Oppi uudelleen kävelemään, pystyi käyttämään halvaantunutta yläraajaa apukätenä. Aivotapahtuma jätti jälkensä prosessitaitoihin. Hän ei tiennyt mitä tutuilla esineillä tehdään, vaikka periaatteessa tiesi. Hän ei pystynyt aina jatkamaan toimintaa eteenpäin, jos joku keskeytti hänet. Hän ei muistanut kaikkea eikä aina löytänyt halvaantuneelta puolelta esineitä.

Hän oli muuttanut omaan asuntoon vanhempiensa luota vain kuukausia ennen sairastumistaan. Koti, jossa hän asui oli vielä uusi.Tavarat oli löytäneet paikkansa, mutta toimintatavat eivät olleet vielä rutinoituneita. Tämä oli toisaalta mahdollisuus, mutta myös haastava juttu. Koti oli helposti muokattavissa fyysisesti toimintakykyä vastaavaksi. Mutta edelle mainittuihin prosessitaitojen ongelmiin se ei kaikilta osin tuonut tarvittavaa tukea.

Pitkä matka ollaan tähän hetkeen tultu. Tilanteeseen, jossa hän on jatkanut opintojaan ihan tavallisena opiskelijana, hoitaa kotinsa ja asiansa hyvin vähäisellä avulla. Hän on pystynyt palaamaan yhden rakkaan harrastuksensa äärelle ja ystävien joukko on tiivistynyt ja näyttänyt merkityksensä. Asiakkaani on saanut tämän yhteisen matkan aikana elämänsä haltuun. Olemme tehneet paljon yhteistyötä fysioterapeutin ja neuropsykologin kanssa. Hänen vanhempansa ovat olleet myös tärkeässä roolissa vanhempina, mutta myös yhteistyökumppaneina meille ammattilaisille. Nyt on aika päättää pitkä terapiasuhde, jonka aikana toimintaterapia on toteutunut vastaanotolla, asiakkaan kodissa, harrastusten parissa, oppilaitoksessa ja muissa arjen ympäristöissä. Olemme opetelleen perustaitoja keittiössä, miettineet miten siivouksen eri vaiheet voidaan toteuttaa oikeassa järjestyksessä sujuvasti. Asiakkaani on harjoitellut pyykkihuoltoa, testannut aikatauluttamista ja oman jaksamisensa äärirajoja. Olemme opetelleet kirjastossa lainausautomaatin käyttämistä yhtälailla kuin omakanta-palvelun käyttöä. Toimintaterapiassa on suunniteltu kesän festarimatkaa ja opeteltu lakkaamaan kynsiä.

Vuodeksi kerrallaan asiakkaalleni on myönnetty kuntoutukset, joista nyt toimintaterapia on jatkunut näin pitkälle. Olemme tauottaneet tämän viimeisen vuoden tavoitteena arjen haltuunotto niin, ettei asiakkaani tarvitse enää rinnalla kulkijaa. Tämä oli onnistunut ratkaisu. Hän on vahvistunut kaikilla osa-alueilla ja uskaltanut toimia muuttuneissakin tilanteissa. Nyt viimeiset kolme kertaa summaamme yhdessä kaiken jaetun, hahmottelemme tarpeelliset tukitoimet huonojen päivien varalle. Terapiasuhteen lopettaminen on yhtä tärkeä pala kuin sen rakentaminenkin. Ellei jopa tärkeämpi. Vuosia jatkunut yhteistyö on vienyt minut ammattilaisena syvälle asiakkaani arkeen. Olen tutustunut hänen ihmisiinsä, tapoihinsa ja nähnyt pätkän hänen elämän polkuaan sairastumisen myötä. Olen tullut hänelle tarpeettomaksi. Hän ei vain pärjää, vaan hallitsee omaa arkeaan ja pystyy katsomaan uteliaana tulevaisuuteen siitä huolimatta, että äkillinen sairastuminen muutama vuosi taaksepäin mursi joitakin haaveita, rikkoi paljon ja jätti jälkeensä pysyviä toimintakyvyn muutoksia.

Näitä tarinoita on mukava kirjoittaa terapiapalautteina hoitaville lääkäreille. Tarinoita, joissa kuntoutujasta on tullut oman elämänsä pääosan esittäjä. Johon hän ei enää tarvitse ketään erityistä ammattihenkilöä vaan hänellä on itsellään keinot ja riittävän vahva tukiverkosto. Näiden tarinoiden myötä minä uskon toimintaan ja sen merkitykseen ihmisen hyvinvoinnin perustana aina vaan enemmän.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *