YLÖS
Toimintaterapia

Yksi kulma minusta

Vaikka olen kertonut olevani vahvasti ruohojuuritason työntekijä, on minussa vähän laajempaa perspektiiviä janoava kulma. Sellainen kulma, joka saa minut hakeutumaan milloin hanketyöhön tai muihin tehtäviin, joissa on pakko pystyä katsomaan asioita eri näkökulmista ja usein laajempina kokonaisuuksina kuin mitä asiakastyö on. Ystäväni kutsuvat tätä kulmaa minussa yhteiskunta-Lissuksi. Ja vaikka välillä ravistelen tuota lissuilua vähän taka-alalle, niin näköjään se on aika tiukassa.

Se on niin tiukassa, että olen taas Suomen Toimintaterapeuttiliiton hallituksessa juuri alkaneen kaksivuotiskauden. Nyt ensimmäinen kokousviikonloppu takana ja monenlaisia ajatuksia kimpoilee ilmassa. Toisaalta viisi vuotta pois toiminnasta on pitkä aika; siinä ajassa on muuttunut niin yhdistys kuin minä itse. Toisaalta tuntui kuin ei poissa olisi ollutkaan. Joudun kyllä tunnustamaan, etten koskaan ihan täydelliseen irtaantumiseen pystynyt. Viime vuosien aikana olin aika ajoin jollain lailla löyhästi liiton toiminnassa mukana. Ja se loi näköaloja toimintaan, jonne huomasin kaipaavani mukaan.

En tunnustaudu ihan ammattiyhdistysaktiiviksi sen stereotypisemmissä muodossa. Mulle ensisijainen syy toimia ammattiyhdistyksessä on suomalaisen toimintaterapia-alan kehityssuunnat. Se, mikä paikka edustamallani ammattialalla on kuntoutusjärjestelmässä, miten sen yhteiskunnallinen merkitys tunnistetaan ja näyttäytyy ovat keskeisiä teemoja, jotka minua kiehtovat. Tämä lissuilu on opettanut minulle paljon yhteiskunnan rakenteista ja systeemin toiminnasta. Miten päätöksiä yhteiskunnan eri portailla tehdään ja mitkä kenenkin vaikutusmahdollisuudet todellisuudessa ovat. Tämä on opettanut paljon yhteistyöstä ja verkostoitumisesta. Ja ehkä eniten kaikista kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Tykkään olla mukana taas erilaisessa paikassa näkemässä mitä maailmassa tapahtuu. Saada vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, oppia ja oivaltaa ja jakaa omia näkemyksiään. Se miten minulle Etelä-Savossa sotemyllerrys näyttäytyy, ei ole ihan sama miten esimerkiksi Helsingissä tai Lapissa toimivat kollegat tilannetta kuvaavat. Vaikka meillä on monta uhkakuvaa kuntoutusmaailmassa juuri nyt, on meillä myös mahdollisuuksia. Ja se on voima, joka minua motivoi paneutumaan nyt suomalaisen toimintaterapia-alan asioihin. Yhdessä tekeminen, tärkeän asian äärellä toimiminen.  Kuuluminen johonkin on jokaiselle hyvän arjen peruspilareita, yhteiseen päämäärään tähtääminen ruokkii minussa halua laittaa osaamisensa likoon ja pakottaa myös oppimaan koko ajan lisää. Minulle lissuilu on osa minun merkityksellistä arkeani. On aikoja, jolloin se on laimeampaa ja sitten kipinä voimistuu pikku hiljaa ajaen minua kohti jotain uutta. Uskon, että tämä hallitustyöskentely antaa puhtia myös asiakastyöhön ja ne tukevat puolin ja toisin toisiaan. Nyt oli taas tämän kulman aika.

 

 

 

 

 

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

1 COMMENT

  • Sonja

    Ihanaa lukea näitä sinun kirjoituksia. Hienoa että olet olemassa, niin Jasuna kuin Lissunaki 👍❤

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *