YLÖS
Yhteiskunta

Haluanko olla osa suomalaista terveydenhuoltoa?

Parin viimeisen vuoden aikana toimintaympäristö omalle työlle on muuttunut. Hieman kärjistäen ja mutkia oikoen, en oikein enää usko hyvinvointiyhteiskuntaan kaikilta osin. En ehkä enää ole ylpeä ollessani osa suomalaista terveydenhuoltoa. Mitä olen ollut tähän saakka työurani ajan. Olen arvostanut suomalaista systeemiä siinä määrin, että olen panostanut omaan ammattitaitooni ja osaamiseeni ollakseni ”riittävä” palanen systeemiä omalta osaltani. Nyt en tiedä mitä tästä ajattelen.

En pelkää maakuntauudistusta tai panikoi sote suunnitelmien edessä. Muutosta on tultava, sitä ei kiellä kukaan. Mutta se miten hyvin toimineet peruspalvelut ovat murentuneet ja miten ihmiset jätetään oman onnensa nojaan, se on raskasta seurata. Tämä näyttäytyy minun työssäni hyvinkin konkreettisesti esimerkiksi asiakkaiden kamppailuna sosiaalietuuksien saamiseksi tai valintoina syökö perhe vai ostetaanko tarvittavat lääkkeet. Asiakaskuntani on pääasiassa pitkän aikaa jonkin vamman, sairauden tai haitan kanssa eläviä ja tietty taistelu ja toimintakyvyn rajoitusten todistamisen taakka vaan harteilla kasvaa. Moni saa tiedon toimeentulostaan pariksi kuukaudeksi kerrallaan vaikka terveydellinen tilanne on ollut olemassa jo pitkään. Ajattelen joskus, että asiakkaani ovat kuin pätkätyöläisiä. Hetkeksi tietää mistä saa toimeentulon ja samaan aikaan on jo mietittävä seuraavaa pätkää. Ei siinä riitä paukut panostaa oman toimintakyvyn ylläpitämiseen, kohentamiseen ja kuntoutumiseen. Kun arki on selviytymistä päivästä toiseen jo perusasioiden vuoksi, toimintakyvystä puhumattakaan.

Tämä muutos on muuttanut minun työtäni. Kirjoitan entistä enemmän toimintaterapiapalautteita eri tahoille kuten Kela, vammaispalvelu, julkinen terveydenhuolto, työterveyshuolto ja vakuutusyhtiöt. Autan asiakkaitani täyttämään lomakkeita ja selvityksiä edellä mainittuihin instansseihin. Kyllä se liittyy toimintaterapiaan, mutta ei ole minun osaamiseni ytimessä neuvoa asiakasta, että millä lomakkeella mitäkin haetaan. Paljon olen oppinut kyllä, mutta aiemmin näihin kysymyksiin sai apua ja vastauksia Kelalta, terveydenhuollon sosiaalityöstä ja kuntoutusohjaajilta. Toki edelleen näin on, mutta oikea-aikaisuus onnahtelee ja aina ei avun tarve ole riittävän suuri, jotta asiakas pääsisi tiettyjen ammattilaisten luo. Eri tahoilla resurssit on vedetty äärirajoilleen ja nämä asiakasrajapinnassa toimivat ammattilaiset eivät vaan riitä joka paikkaan. Sähköinen asiointi on monessa kohtaa hyvä, mutta moni tarvitsee apua siihen. Ja kun arjessa on läsnä monesti monta kysymysmerkkiä tulevaisuuden suhteen, ei aina asiakaskaan tiedä, että mitä ja mistä ja miten pitäisi hoitaa.

Työskentely asiakkaiden arjessa on toimintaterapian paras juttu. Ja todellakin edelleen olen siitä innostunut ja koen paloa omaa ammattialaa kohtaan. Mutta muuttuva kontekstei missä toimin mietityttää. Haluanko olla osa suomalaista terveydenhuoltoa? Tähän kysymykseen ajatuksissani törmään tuon tuosta. Haluanko olla osa systeemiä ja jos haluan niin missä kohdin? Millaiseen asemaan haluan, jotta intohimoni työtäni ja ammattialaani kohtaan ei sammu. Jotten kyynisty ja ala toimimaan koneiston osana välittämättä mistään.

Juuri nyt se paikka on tämä tässä itsensä työllistäjänä. Mutta tiedän, että maailma muuttuu ja minun on oltava valppaana muuttumaan myös. Tämän olen tunnistanut ja kauan ja miettinyt eri näkökulmista omaa tulevaisuuttani. Nyt etenen puolen vuoden sykleissä. Elokuusta vuoden vaihteen yli, talven pimeistä kuukausista kesälomaan. Toki katselen pidemmällekin, mutta konkreettisesti pystyn nyt sitoutumaan ajatuksissani tähän asemaan näin sykleittäin. Siinä määrin kiihtyvällä tahdilla on muutos on ollut läsnä viime ajat. En tietoisesti itseäni tähän puoli vuosittaiseen sykliin ole ajanut, oivalsin toimintaympäristöni minut siihen sysänneen.

Olen analyyttinen ja pohdiskeleva luonne, etsin erilaisia vaihtoehtoja asioiden viemiseksi eteenpäin. En ole tehnyt varsinaista urasuunnitelmaa, mutta kyllä mielessä aina siintää suunta minne menen ja askel askeleelta olen koko ajan edennyt. Pitkien pohdintojen seurauksena viime syksystä asti olen selvitellyt mitä osaamista tarvitsen enemmän pystyäkseni toimimaan sote-maailmassa myös tulevaisuudessa. Ammattitaidon päivittämisen lisäksi tarvitsen syvempää ymmärrystä liiketoiminnasta. Perkasin koulutustarjontaa, oppisopimusmahdollisuuksia ja monia tarjolla olevia vaihtoehtoja. Mutta koska kovasti kytee se ajatus, että mitä jos en halua olla enää osa suomalaista terveydenhuoltoa, mitä minä sitten teen, päätin hakea suorittamaan tutkintoa. Kokonaan terveydenhuollon maailman ulkopuolelta. Se voisi antaa minulle mahdollisuuksia sijoittua vielä työelämässä johonkin muuhun maailmaan. Yhteiskuntatieteiden opinnot ovat tuoneet minulle laajemman näköalan kuntoutuksesta ja yhteiskunnasta. Luulen, että sieltä osin myös nousee tämä kriittinen pohdintani terveydenhuoltoa kohtaan. Mutta olemassa olevat tutkintoni eivät välttämättä anna riittävästi pomppua hypätä kokonaan pois.

Hakeminen kannatti, aloitan syksyllä liiketalouden opinnot ammattikorkeakoulussa. Pystyn ne yhdistämään työntekoon, joten yritystoimintani jatkuu ennallaan. Ehkä ajankäytöllisesti tulee viilattavaa. Mutta luotan nyt tämän päätöksen ja mahdollisuuden antavan minulle aikaa, tilaa, näkökulmia ja rohkeutta löytää vastaus mielessä kiepuvaan kysymykseen. Nyt vielä juhannukseen saakka töitä, sitten kesälomaa ennen uusia haasteita.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

1 COMMENT

  • Rintamakarkuri

    Hyvä Jasu!
    Tuttua ja ymmärrettävää pohdintaa. Olen itse äskettäin ”pelastunut” tt- yksityisyrittäjyydestä eläkkeele. Oma ammatti ja sen kehitys kiinnostta silti. Sinä osaat ilmaista itseäsi hyvin, joten lähetä viestiäsi uusille päättäjille, esim. eri puolueiden sote-työryhmissä toimiville. Enpä heitä tunne, mutta sattumalta tulin tuntemaan Kepun uuden varapuheenjohtajan Hanna-Kaisa Heikkisen. Vaikuttaa reipasotteiselta ja räväkältä toimeen tarttuvalta naiselts, jolla on ajatusta, energiaa ja intoa. Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja mukana tekemässä soteuudistusta. Tekijöitähän on kaikilla ryhmillä paljon ja saatat kysymällä tietää muitakin sopivia. Viestiä mahdollisimman monelle. Uskon että puolueita lähestymällä asian ytimessä nimiä löytyisi enemmänkin. Lupaavat olla avoimia yhteydenotoille ja järkevät selkät viestit varmasti uieetaankin. Erityisesti iahduin lauseestai, ett jotain on tehtänä. Siitä on hyvä vied
    Asiaa eteenpäin. Ihan konkreat selkeät tilanteet ja asiat valaisevat siellä päättäjien pöydillä asioita

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *