YLÖS
Kuntoutus Yhteiskunta

Kuntoutus

Kuntoutus on ollut otsikoissa nyt paljon. Kelan tarjouskilpailuun liittyvä kritiikkiä ja keskustelua on ollut luettavissa eri medioissa. Tämä näkyvyys ei ole vahvistanut kuntoutusta käsitteenä yleisessä keskustelussa vaan päinvastoin ohjannut aina vaan vahvemmin yhdistämään kuntoutuksen tiukasti fyysiseen toimintakykyyn ja fysioterapiaan. Ja siitä olen pahoillani. Kuntoutus kun on paljon laajempi asia. Tällä hetkellä se on pirstaleinen ja monen tahon rahoittama systeemi. Eri tahoilla (julkinen sektori, Kela, vakuutusyhtiöt, työterveyshuolto jne) on järjestämisvastuunsa. Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla kuntoutusta on kuvattu seuraavalla tavalla: ”Kuntoutuksen tavoitteena on edistää sairaan, vammaisen tai vajaatoimintakykyisen ihmisen toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, hyvinvointia, osallistumismahdollisuuksia ja työllistymistä.”Kelan nettisivuilla vastataan kysymykseen mitä kuntoutus on näin: ”Kuntoutus voi auttaa, jos sairaus tai vamma vaikeuttaa opiskeluasi, työtäsi tai itsenäistä selviytymistäsi elämän eri vaiheissa. Kuntoutus perustuu yksilölliseen ja tavoitteelliseen suunnitelmaan.”

Määritelmiä kuntoutukselle löytyy siis useita. Kuntoutustieteen näkökulmasta kuntoutus nähdään yhteiskunnallisena järjestelmänä, joka Kuntoutusportissa on esitetty näin: ”Kuntoutus on myös yhteiskunnallinen järjestelmä, jonka tavoitteena on vaikuttaa koko väestön toimintakykyyn, työkykyyn ja sosiaaliseen selviytymiseen. Erilaisia kuntoutusmuotoja ja -toimijoita on runsaasti. Kuntoutus on kuntoutuslakien, asetusten ja yhteiskunnallisten sopimusten määrittelemä sosiaalipoliittinen säätely-, tuki- ja palvelujärjestelmä. Se sijoittuu terveydenhuollon, sosiaalihuollon, työvoimahallinnon ja opetustoimen rajapintaan.”

Itse olen siteerannut kuntoutusta määritellessä Kristiina Härkäpään ja Aila Järvikosken Kuntoutuksen perusteet kirjaan vuonna 2008 kirjoittamaa kuvausta: ”Kuntoutus on suunnitelmallista ja monialaista toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa toteuttamaan elämänprojektejaan ja ylläpitämään elämänhallintaansa tilanteissa, joissa hänen mahdollisuutensa sosiaaliseen selviytymiseen ja integraatioon ovat (sairauden tai vamman tai muiden syiden vuoksi) uhattuina tai heikentyneet.”

Kun peilaan tuohon nyt ajankohtaista keskustelua kuntoutuksesta, niin olemme kaukana asian ytimestä. Kelan tarjouskilpailu korosti hintaa merkittävästi ja se johti siihen, että eri kuntoutusalan ammattien edustajat puhuvat omasta ammattialastaan ja kaikki se niputetaan kuntoutus otsikon alle. Tottahan sekin on, mutta se vie meidät kauas siitä mitä kaikkea kuntoutus on. Tarjouskilpailu on johtanut siihen, että monella kuntoutujalla vaihtuu terapeutti, se ihminen, joka on suunnitelman mukaan työskennellyt tavoitteellisesti kuntoutujan elämäntilanteen tuntien ja tietäen yhdessä hänen kanssaan. Kuntoutus on pitkäjänteistä toimintaa, jossa kuntoutujan elämänprojektien toteuttaminen vaatii usein monen pienemmän asian loksahtamisen kohdalleen. Nyt otsikoissa olevat esimerkit painottuvat vahvasti fyysiseen toimintakykyyn, kun kuitenkin meidän tulisi nähdä kuntoutus osallistumisen tukemisena, asiakkaan toimijuuden vahvistamisena. Eri ammattilaiset käyttävät eri keinoja ja tarkastelevat toimintakykyä eri näkökulmista. Eri elämäntilanteissa kuntoutujat tarvitsevat erilaisia rinnalla kulkijoita tukemaan heidän mahdollisuuksiaan vahvistaa elämänhallintaansa ja olla osallisena omassa prosessissaan.

Kuntoutusta voidaan jaotella monella tapaa; on sosiaalista, ammatillista ja lääkinnällistä. On yksilö- ja ryhmäkuntoutusta, lyhyitä arviointeja ja vuosien kuntoutusprosesseja. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi viime vuonna kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Raportti luo suuntaviivoja mihin suuntaan yhteiskunnassa mennään kuntoutuksen järjestämisen suhteen. Asiat tulevat muuttumaan. Myös käytettävät käsitteet muuttuvat. Tämäkään raportti ei poista kuitenkaan sitä, että kuntoutus on aina prosessi, joka osallistaa niin kuntoutujan kuin meidät ammattilaiset, jotka siihen kuulumme. Se ei myöskään muuta sitä, että kuntoutus on tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa. Ei kuntoutuksen ydin muutu, vaikka sen järjestäminen Suomessa toteutetaan eri tavoin tulevaisuudessa. Ei se ydin sula vaikka, Kela asettaa hinnan laadun edelle.

Suuresti arvostamani suomalaisen kuntoutustieteen uranuurtaja Aila Järvikoski kirjoittaa vuonna 2013 STM:n julkaisemassa raportissa Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet kuntoutuksen historiasta, paradigman kehittymisestä ja siitä miten laaja-alaista ja poikkitieteellistä se on. Julkinen keskustelu on tällä hetkellä keskittynyt vain ja ainoastaan lääkinnälliseen kuntoutukseen ja siinäkin pitkälti fyysiseen toimintakykyyn liittyvään kuntoutukseen ja sen keinoihin. Ymmärrän toki syyt miksi näin, mutta muuttuko mikään? Niin kauan kuin kuntoutus nähdään erilaisina toimenpiteinä, joita tekevät eri ammattialojen edustajat joko yksin, yhteistyössä tai aidosti yhdessä ei ihan vielä päästä siihen ytimeen. Kuntoutujan prosessiin, joka lähtee hänen elämäntilanteestaan, tarpeistaan ja toimijuutensa vahvistamisesta. Toimintakyvyn eri osa-alueet tarkastellaan, huomioidaan ympäristön vaikutus ja tunnistetaan kyseisen henkilön roolit, arvot, toimintaa ohjaavat normit ja sosioekonominen tilanne. Näistä kaikesta luodaan kokonaisuus, joka on nimeltään kuntoutus. Siihen tarvitaan toisinaan lukuisa joukko terveydenhuollon, sosiaalialan, kasvatus/opetustoimen, työelämän ja työterveyshuollon toimijoita, joskus pärjätään pienemmällä asiantuntijaporukalla. Jokaisen kuntoutujan tilanne on yksilöllinen ja tarve kuntoutukselle lähtee toimintakyvyn haasteista. Ihmisen toimintakyky ja ympäristö ovat jollain tavalla ristiriidassa ja hänen mahdollisuutensa toimia eivät ole optimaaliset. Kuntoutuksella pyritään vaikuttamaan näihin. Kulkemaan palan matkaa ihmisen rinnalla niin, että hän saa elämänsä raiteilleen ja pystyy toimimaan.

Kelan kilpailutus on monen mielestä alkusoittoa tuleville muutoksille yhteiskunnassa ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Siksi näen entistä tärkeämpänä kuntoutusalan yhtenäisyyden, sen vahvistamisen tässä yhteiskunnassa. Olemme menossa kohti jotain, mistä kukaan ei varmuudella tiedä. Kuntoutus on jo nyt pirstaleinen yhteiskunnan osanen, jota ei osata hyödyntää ollenkaan siinä määrin mitä sen mahdollisuudet olisi. Jokaisen kuntoutusalan ammattilaisen tulisi olla ylpeä tästä tausta- ajattelusta mikä meillä on. Ei vain omasta ammattialastaan, joka tähän kuntoutuksen raamiin luokitellaan. Meidän pitää korostaa kuntoutuksen ydintä osallisuuden vahvistamisessa, ihmisen elämänprojektien mahdollistajana. Temppuja voidaan tehdä ja mennä aina vaan yksityiskohtaisempiin juttuihin oman osaamisalueen mukaan. Mutta samalla meidän pitää todella alkaa puhua yhteisellä kuntoutuksen äänellä nykyistä vahvemmin, jotta meidän olemassaolomme järjestelmässä on ylipäänsä mahdollista tulevaisuudessa.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

2 COMMENTS

  • Aija Hyvärinen

    Kiinnostavaa pohdintaa Jasu. Luulen että emme tunne hyvin mitä kuntoutus on aikuisilla tai mitä lapsilla, vanhuksilla, jne. Itse olen elämäni nähnyt kuntoutumisen lapsen kohdalla että jonain päivänä aikuisena hän selviää mahdollisimman omin voimin tai jos ei niin tietää miten. Fysioterapeutit ja puheterapeutit myös ovat olleet rinnallakulkijoita. Ja kiinteästi perheiden kanssa pohditaan sitä prosessia missä mennään ja ketä tarvitaan eniten tukemaan kuntoutumista. Siksipä olen kirjoitellut ahkerasti näiden rinnalakulkeneiden fysioterapeuttien puolesta, koska heistä jokainen ei ole tempuntekijä vaan ajaa toimintakyvyn edistymistä.
    Usea kumppanini on pitkään tehnyt työtä ja näkee sen tärkeänä että hitaassa prosessissa edetään aikuisuuteen ja kaikkia tarvitaan. Ehkä meillä on yhteinen kieli tuon NDT/bobath kautta. Kun toimii yhteistyö että sanattomasti jo ymmärtää, ei ole niin tarkkaa kuka johonkin asiaan satsaa saaden tukea toiselta ammattikunnalta. Olen niin harmissani jos tämä hieno yhteistyön muoto perheen ja lapsen ympärillä katoaa.
    Olen myös harmissani että ei laajemmin tule tukijoita fysioterapeuttien ammattikunnalle – näille minun rinnallakulkijoille, joista suurin osa on NDT Boabath ihmisiä. Uskon kuitenkin, että muutkin tekevät kiinteää yhteistyötä toisen ammattikunnan ja tietty vanhempien ja lapsen kanssa. Se on ainoa tapa että olemme kuulolla, ohjaamme toisiamme, nostamme ajankohtaisen asian esiin.
    Todella vähän tiedän miten aikuisilla toimitaan tai vanhuksilla. Olisi mukavaa kuulla

    • Jasu
      Kirjoittaja

      Itse toimin aikuisasiakkaiden kanssa ja tunnen sen maailman hyvin. En kuitenkaan tässä tekstissäni nyt ajatellut yksittäistä ammattiryhmää tai asiakaskuntaa, vaan kuntoutusta laajemmin. On eronsa toki siinä miten eri ikäisten kanssa toimitaan ja kuinka oma koulutustaustamme, perus- ja lisäkoulutus vaikuttaa tapaamme työskennelle. Periaate on kuitenkin sama, se kuntoutuksen ydin. Teemme me töitä lääkinnällisessä kuntoutuksessa, ammatillisessa kuntoutuksessa tai missä vaan kuntoutuksen saralla. Oleellista on tukea asiakkaan osallistumisen mahdollisuuksia, hänen oman arkensa asiantuntijuutta. Olen saanut vuosien aikana työskennellä loistavien ammattilaisten kanssa, on lääkäreitä, fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, puheterapeutteja, neuropsykologeja, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, kuntoutusohjaajia ja muita asiakkaan verkostossa toimivia ammattilaisia. Itse ajattelen samoin kuin sinä, ei ole sinällään väliä kuka jonkun asian tekee, kunhan se tukee kaikkien työskentelyä. Nyt paljon on aiheestakin noussut esiin lasten kuntoutuksen haasteet Kela kilpailutuksen myötä, aikuisten kanssa pätee aivan samat asiat. Ja samaan aikaan Kelan ratkaisut laitoskuntoutuksen suhteen tulee myös näkymään kuntoutujien laitosmuotoisen kuntoutuksen toteutumisessa. Sielläkin voi katketa asiakassuhteita ja tuttu paikka vaihtua aivan uuteen. Olemme siis ison asian edessä nyt kun kuntoutus on muuttumassa palvelujärjestelmän muuttuessa. Kaikkien kuntoutusalan toimijoiden tulee tukea toinen toistaan ja nostaa esiin kuntoutuksen monialaisuutta. Sitä yhdessä tehtävää työtä, johon tarvitaan meitä jokaista.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu