YLÖS
Toimintaterapia Yhteiskunta

Kurkistus pidemmälle

Monen sattumankin summana olin viime viikolla pari päivää työmatkalla Itävallassa. Reissun alkujuuri on Galwayssa Irlannissa kesällä 2016 pidetyssä eurooppalaisessa toimintaterapia-alan kongressissa. Olin siellä esittelemässä kotikuntoutusmallin kehittämistyötä Etelä-Savossa yhdesä työparini kanssa. Wienin ammattikorkeakoulun opettaja oli asiasta kiinnostunut ja vei mukanaan materiaalia Esso-hankkeesta ja etenkin toimintaterapian mahdollisuuksista kotihoidon kanssa toimiessa. Tämän jälkeen ajatuksia on vaihdettu sähköpostissa ja jossain kohdin heräsi ajatus vierailusta sinne. Koska kyseessä olisi vierailuluento ammattikorkeakouluun piti aika monta lomaketta täyttää ja lähetellä puolin ja toisin. Yritykseni oli kyseisen organisaation yhteistyökumppani ja vierailu toteutui ERASMUS ohjelman kautta. Olipahan itsellekin opettelemista tällaisesta protokollasta.

Vierailuni WIenissä piti kahden päivän aikana sisällään tutustumista ammattikorkeakoulun toimintaterapian koulutusohjelmaan, itävaltaiseen kotihoidon toimintamalliin, luennointia arkikuntoutuksesta (reablement) toimintaterapiaopiskelijoille ja kotihoitoa Wienin alueella järjestävän yrityksen toimintaterapiaan perehtymistä. Lisäksi pienempi opiskelijaporukka haastatteli minua aiheesta sekä teimme luentojen yhteydessä tapausesimerkkien kanssa ryhmätöitä. Oli siis melko tiiviit päivät. Ja kun operoimme englanniksi, niin välillä oli sulattemista ajatuksissa.

Paljon näkökulmia aukeni noina päivinä. Yleisenä huomiona voisin tiivistää, että kotiin vietävien kuntoutuspalveluiden suhteen olemme Suomessa pidemmällä ajatuksissa monialaisesta yhteistyöstä ja asiakkaan mielekkään arjen mahdollistamisessa. Kahvipöytäkeskusteluista keskeisimpänä nostaisin esiin meillä nyt kovin ajankohtaisen kansallisen potilastiedon arkiston ja sähköiset potilastietojärjestelmät ylipäänsä. Siellä tämä digitalisaatio on vasta puheen asteella ja opettajat pitivät kovin kiinnostavana kertomuksiani siitä miten työssäni dokumentoin asiakaskäynnit ja miten tieto siirtyy Kanta-arkistoon.

Varmasti moni nyt vielä päässä muhiva ajatus ajan kanssa kiteytyy ja voin niitä hyödyntää. Tällä hetkellä reissun suurin anti oli se, että pystyin luennoimaan englanniksi. Olen kyllä ollut erilaisissa tilanteissa aiemmin vieraalla kielellä, mutta nyt ihan yksin piti siellä selvitä. Ja seisoa ison ryhmän edessä asiaansa avaamassa. Minua pelotti. Jännitys on liian laimea ilmaisu. Pelkoa se oli. Harvoin stressaan etukäteen mistään luennosta kuten nyt tein. Ehkäpä se sitten osaltaan lisäsi vireystasoa niin, että ylitin itseni. Koen siis suurta mielihyvää siitä, että uskalsin tarttua haasteeseen ja mennä kauemmas katsomaan miltä maailma näyttää. Lyhytkin vierailu avasi kyllä silmiä ja vahvisti jotain ajatuksia entisestään. Tuntui myös hyvälle kertoa Suomessa tehtävästä kehitystyöstä koti/arkikuntoutuksen äärellä. Ja pohtia yhdessä kollegoiden kanssa toimintaterapian mahdollisuuksia muuttuvassa maailmassa. Sillä samoja haasteita sielläpäin Eurooppaa on kuin meilläkin Suomessa.

Tämän reissun jälkeen on taas mukava upota asiakastyön äärelle.

 

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu