YLÖS
Yrittäjyys

Kohtauksia elämästä

Kymppi täyteen toimintaterapiayrittäjänä nyt yhtäjaksoisesti. Alkuvuodesta suunnittelin juhlistavani tätä jotenkin tänä vuonna. Mutta en juhlistanut. Ei riittänyt aika eikä energia. Ja se on näkynyt kaikessa tekemisessä. Vuosi 2019 oli yrittäjän taipaleeni rankin vuosi. Yritän tähän jotenkin tiivistää sen kaiken parin keskeisen otsikon alle.

Siviilielämäkin muistutti taas elämän eri puolista ja vaikka kuinka haluan pitää työminän erillään niin kyllähän se tiiviisti toisiinsa vaikuttaa. Tänä vuonna sain yksityiselämässä vähän enemmän säihkettä ja sähinää, sopivasti loivailua riippumatossa, mutta myös hienoja kohtaamisia uusien ihmisten kanssa. Mietin elämän rajallisuutta ja pelkojen kohtaamista, luottamista ja heittäytymistä. Opin myös syömään aamiaisen lähes joka aamu. Sen vaikutus hyvään oloon on ollut todella suuri.

Muuttuva toimintaympäristö

Yritykseni asiakkuudet ovat tavallaan kaksijakoisia. Myyn toimintaterapiapalveluita organisaatioille, joiden asiakkaat saavat tuottamani palvelun yksilöllisesti heille räätälöitynä toimintaterapiana. Suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä on kolme keskeistä kuntoutuksen maksajatahoa joiden toimintaan vaikuttaa useampikin laki. Olen aina pitänyt tärkeänä, etten ole vain yhden tahon varassa. Vakuutusyhtiöt, julkinen terveydenhuolto ja Kela ovat olleet kolme peruspilaria tulovirtojen hallinnan suhteen tämän kymmenen vuotta. Se miten nämä pilarit ovat suhteessa keskenään, on vaihdellut alun vakuutusyhtiöpainotteisuudesta kohti Kelapainotteisuutta. Julkisen sektorin osuus tässä kolmikossa on hieman vaihdellut suhteessa siihen miten paikallinen sote-systeemi tuottaa omia palveluitaan ja mitä painottaa ostopalveluissa.

Nyt hiljalleen on ollut ilmassa signaaleja muutoksesta, jotka monin osin konkretisoituvat tänä vuonna. Se on aiheuttanut enemmän pohdittavaa kuin kertaakaan aiemmin. Vakuutusyhtiöiden toimintatapa on muuttunut, Kelan kilpailutus tulee menemään toimintaterapian osalta täällä itäisellä alueella uusiksi. Sen odottaminen on jatkunut alkukesästä tähän saakka, eikä edelleenkään ole tietoa milloin ja miten se toteutuu. Julkisen sektorin säästöpaineet ostopalveluidenkin suhteen on luettavissa hyvin usein paikallisesta lehdestä.

Asiakkaita on riittänyt kyllä hyvinkin, mutta ilmassa roikkuva jatkuva epävarmuus ja tietoisuus siitä, että on monta asiaa mille en voi itse mitään. Asioita, joihin en voi vaikuttaa omalla tekemiselläni mitenkään. Se saa tällaisen itsensä työllistäjän aika ajoin miettimään oman työn merkityksellisyyttä.

Muuttuvat asiakkaat

Muutos systeemissä näkyy myös asiakkaissani. Palveluiden oikea-aikaisuus, hoitoketjujen sujuvuus ja kokonaistilanteiden hallinta vaihtelee rajustikin. Asiakkaani eivät ole yhtään sen raskaampia tai vaikeahoitoisempia kuin aiemminkaan, heidän tilanteensa ovat sitä. Yhä useamman asiakkaan kanssa joudumme miettimään toimeentuloon liittyviä kysymyksiä, perkaamaan erilaisia tukiviidakoita ja selvittämään systeemin saloja osana toimintaterapiaa. Jotta sitten päästään kiinni arkeen ja siinä ilmeneviin ongelmiin, jotka johtuvat muuttuneesta toimintakyvystä. On hetkiä kun sisäisesti kiehun kiukusta hylkäävien päätöksien edessä, koska tiedän, että asiakkaani ei pysty etenemään kuntoutusprosessissaan niin kauan kun kaikki voimavarat menee selviämiseen ja paperiasioiden pyörittelyyn. Ja kun monella asiakkaallani juuri tällaiset toiminnot ovat ne vaikeimmat.

Olen vuonna 2019 kirjoittanut yli 100 terapiapalautetta, koostetta, yhteenvetoa tai muuta tekstiä, joita asiakkaani ovat liittäneet erilaisiin hakemuksiin ja selvityksiin saadakseen toimeentulon, heille kuuluvia etuisuuksia esim. vakuutuksesta tai voidakseen anoa lakisääteisiä ja/tai harkinnanvaraisia palveluita. Tämä on merkittävä muutos aiempiin toimintavuosiin. Kirjallisten töiden osuus on kasvanut vuodesta 2018 tältä osin noin 25%. Se tuntuu. Osa teksteistä toki on maksusitoumuksiin, palveluseteleihin jne kuuluvia terapiapalautteita, mutta niidenkin suhteen on määrä lisääntynyt. Tämä selittyy asiakkaiden monimutkaisemmilla hoitopoluilla. Hoitavia tahoja voi olla useampia vähän eri tulokulmista ja tiedon jakaminen on mielestäni yksi keskeinen hyvän kuntoutuksen kriteeri. Siksi näitä kirjoitan.

Systeemin salat

Olen vuosien aikana viitannut useamman kerran systeemiin, muuttuvaan sote- maailmaan. Nyt taas odotellaan mitä tulee. Ennen joulua saatiin jotain lisäsinfoa miten ehkä edetään, kun Uudenmaan alueen soteratkaisusta uutisoitiin. Kukaan ei vieläkään tiedä, malleja on piirrelty ja hallinnollisia asioita suunniteltu, vähän pilotoitukin. Mutta edelleen joku taho aina odottaa jotain.

Systeemi, suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelurakenne on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Painopisteet muuttuu väestörakenteen myötä ja kansalaisten tarpeet erilaistuvat. Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon rinnaiseloa, erilaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Niitä myös odotellaan.

Tässä muutoksen ja odotuksen ajassa jokaisen kansalaisen pitää kuitenkin pystyä toimimaan tässä systeemissä. Olla eri rooleissa ja löytää tarvitsemansa palvelut ja vaihtoehdot miten niihin pääsee. Osata hakeutua oikein ja olla systeemissä oikein. Pystyä myös sukkuloimaan järjestelmän eri osien välillä luottaen tiedon siirtyvän oikein ja oikeaan aikaan viranomaisilta toisille. Itselläni on ollut hieman haasteita hahmottaa joitain särmiä systeemissä niin palveluiden käyttäjänä, läheisenä kuin ammattilaisena osana systeemiä. Mutta myös ammattilaisena auttamassa asiakasta.

Yhteenveto

Yllä kuvaamani esimerkit siitä mitä tämä vuosi on ollut antavat turhan synkän kuvan kuitenkin. Vuoteen on mahtunut paljon hyvää. Asiakastyössä on tullut onnistumisia ja olen saanut todistaa huikeita kasvutarinoita muuttuneen toimintakyvyn kanssa kamppaillessa. Saan työskennellä päivittäin erilaisten ihmisten kanssa, kohdata heitä erilaisissa tilanteissa. Olen nähnyt monta kotia, tapoja elää ja olla. Olen saanut iloita ja surra asiakkaideni kanssa. Joskus jopa on kiukuteltukin yhdessä. Olen tehnyt työtä vastaanotolla, kodeissa, työpaikkakäynteinä. On harjoiteltu asiointia, tutustuttu erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin, opeteltu julkisen liikenteen käyttöä ja olen ollut mukana erilaisissa neuvotteluissa asiakkaan kutsumana.

Kouluttaakin olen saanut. Vähemmän kuin aiemmin, joka osaltaan kuvastaa muuttuvaa toimintaympäristöä sekä ajankäytön haasteita myös. Olen joutunut nimittäin sanomaan myös ei.

Tukea tuottavuuteen hankkeeseen osallistuminen on ollut oman pähkäilyni kannalta yrittäjänä isossa roolissa tänä vuonna. Siellä olen saanut tukea muilta sote-yrittäjiltä tässä uuden ajan kynnyksellä. Palvelumuotoilun pajoissa keväällä sanoin ääneen ensi kertaa sen, että työni painopisteen pitäisi muuttua hiljalleen asiakastyöstä enemmän asiantuntijatyöhön. Ja sen mukaisia käänteitä on sitten tullutkin. Vähän sellainen varo mitä toivot efektikin tässä oli nähtävissä luottamustoimirintamalla. Kirjoitin artikkelin XAMK Read it julkaisuun syksyllä tästä pohdinnastani.

Mitäs sitten?

Aina oppii eletystä ja viisautta on kuulemani mukaan myös myöntää erehtyneensä joskus. Vuonna 2019 erehdyin siinä pahasti, kun luulin pystyväni rajaamaan työtä ja vapaata paremmin. En pystynyt. Tein sen taas. Vähän liikaa. Tunnistan väsymyksen ennen uupumista ja olen löytänyt elämääni tasapainottavia asioita. Olen hyvin tyytyväinen siltä osin. Tarvitsen vaan lisää rohkeutta sanoa ei niillekin työasioille, jotka houkuttaisivat.

Uusi vuosikymmen alkaa huomenna. Huomisesta alkaen minulla on viikossa 4 päivää asiakastyölle ja yksi muulle työlle. Luottamustoimet haastavat osaamiseni alkavana vuonna enemmän kuin mikään muu aiemmin. Se on se suunta mihin nyt tähtään. Odotan tyynenä Kelan ilmoitusta kilpailutuksesta, seuraan mitä julkisessa terveydenhuollossa tapahtuu. Mietin varmasti vielä ketjuuntumista tai liittymistä johonkin isompaan kokonaisuuteen toimintaterapeuttina.

Mutta huomisesta alkaen minä aion myös elää enemmän omaa siviilielämääni. Kalenteriin vedettyjä viivoja en työasioilla ylitä, kuten olen vielä tänä vuonna noin 70% tehnyt aina sillä kohdin kun on pitänyt harkita, että voinko laittaa jotain työasiaa kalenteriin. Jospa juhannukseen mennessä saisin tuon prosentin tippumaan vähintään puoleen tuosta.

Raskas vuosi yrittäjänä, johon kuitenkin mahtui onneksi paljon hyviäkin asioita. Olen oppinut paljon. Asiakaskohtaamisissa, ammattilaisten vuoropuhelussa (kiitos erityisesti fysioterapeutti Teemu, joka aina kivasti haastat), itsensä työllistäjänä itsensä kanssa pohtiessa, muita yrittäjiä tavatessa ja luottamustoimissa vähän eri kontekstissä asioita miettiessä. Hyvillä mielin uuteen toimintavuoteen loppiaisen jälkeen. Hetken vielä huilailen ja luen muutaman lukemattoman kirjan.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *