YLÖS
Uncategorized Yrittäjyys

p.s. EI

Oion monta mutkaa ja otsikoin tekstini nyt jälkikirjoituksella, jota käytän nykyään aika usein muistiinpanoissani ja ajatuksissani. EI. Tuo sana on ollut huulilla jo pidempää, nyt se alkaa joskus jopa pulpahtaa suusta niin vahvasti, että sen kuulee.

Ein sanominen on monelle muullekin vaikeaa, mulle se on joskus ollut ylitsepääsemätöntä. Mutta nyt se on välttämätöntä. Viime vuosi oli yrittäjäurani raskain, koska toimintaympäristön muutokset kiihtyvät koko ajan ja en voi juurikaan vaikuttaa mihinkään. Ja sama jatkunut alkuvuoden. Eikä ainakaan yhtään hitaampana.

Tuskastun monta kertaa viikossa siihen miten systeemi ei toimi. Miten asiakkaani joutuvat hakkaamaan päätään seinään yrittäessään hakea heille kuuluvia etuuksia ja pystyä keskittymään kuntoutusprosesseihinsa. Miten mikä milloinkin. Tätä tematiikkaa olen pyöritellytkin jo parissa edellisessä tekstissäni.

Yritykseni ainut ja tärkein resurssi

Aikalailla vuosi sitten tapahtui elämässäni merkittävä asia, jonka myötä alkoi joku prosessi minussa itsessäni. Kirjoitin hieman niistä tunnelmista silloin ja kurkistin kuoreni taa. Tämä muutos on edelleen työn alla. Minua ovat auttaneet lukuisat keskustelut ja pohdinnat eri tahojen kanssa. Esimerkiksi vakuutusten tarkastusten yhteydessä oikein hätkähdin kun taas sanottiin se ääneen, että olen yritykseni ainut ja tärkein resurssi. Tärkeistä asioistahan minä pidän huolta. Miksi hemmetissä sitten en pitäisi itsestäni?

Tähänkin kysymykseen olen keksinyt sen sata vastausta ja päättäväisesti aina asioita tehnytkin. Mutta silti aina varmistan, että esimerkiksi potilastietojärjestelmässä on käytössä viimeisin päivitetty versio. Ja sitten joskus jonon viimeisenä kysyn itseltäni, että montas päivitystä ollaan nyt omalla kohdalla hypätty yli. Itsensä laiminlyöminen on helppoa, luvattoman helppoa.

Multitaskauksen riemu ja raskaus

Olen ollut aina ylpeäkin kyvystäni tehdä montaa asiaa yhtä aikaa ja hallita kokonaisuuksia. Olen varmasti elämäni aikana kuullut eniten kehuja muilta ihmisiltä siitä miten pystyn niin hyvin pitämään narut käsissäni ja olemaan monessa mukana. Multitaskaaminen on ollut vahvuuteni. Osaan sen edelleenkin hyvin, mutta huomaan sen kuluttavan enemmän kuin aiemmin. Tämän havainnon myötä aloitin jo viime vuonna tietoisen asioiden lokeroinnin. Sähköpostit eivät tule enää puhelimeen, sovellukset ei piipitä merkkiäänillään ja en istu iltaisin läppäri sylissä kotisohvalla.

Alkuun luopuminen monen asian tekemisestä tai vähintään ajattelusta yhtä aikaa oli hankalaa. Tunsin olevani aikaansaamaton, laiska ja jotenkin ihan pihalla. Otin aikaa yhdelle asialle kerrallaan, en pidä montaa kirjautumista vaativaa sivua auki koneella yhtä aikaa ellei niiden käyttö ole välttämätöntä samanaikaisesti.

Nyt melkein puolen vuoden harjoittelun jälkeen alan hissukseen oppia. Teen vähemmän asioita yhtä aikaa. Ja olen löytänyt enemmän aikaa esimerkiksi lukemiselle ja ihan vaan olemiselle. Muistikirjan kannessa lukee, että lakkaa olemasta ylpeä multitaskaamisesta. Päätin, ottaa sen kirjan käyttöön kun pystyn olemaan samaa mieltä. Nyt sinne on kirjoitettu ensimmäiset virkkeet.

Työkaluja jaksamisen vahvistamiseen

Jokainen tietää miten omaa jaksamista voi tukea ja vahvistaa. Kaikilla on ajatus hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Niitä olen käyttänyt ja hyödynnän edelleen. Mutta listaan tähän alle niitä asioita, mitkä ovat minun jaksamistani pienyrittäjänä tukeneet, työkaluja joiden avulla olen muuttanut asioita.

  • lokerointi – eri asioille oma aikansa ja tekniikan tuomat mahdollisuudet rajaamiseen
  • ulkopuolisten tahojen hyödyntäminen – ostopalveluiden lisäksi oman yritystoiminnan kehittäminen ja tarkastelu TUTU hankkeessa on ollut yllättävän isoksi avuksi. Tänään esimerkiksi tarkasteltiin itsensä työllistäjän työelämän laatua ja sain listalle konkreettisia asioita mitä pitää muuttaa
  • työnohjaus – vaihdoin työnohjaaja ja se saattaa hyvinkin nyt auttaa ajatusmallien muuttamisessa
  • minä, yritykseni tärkein resurssi – ajattelu

Pieniä suuri asioita olen siis alkuvuoden tehnyt. Sanonut EI monelle mahdollisuudelle, työtarjoukselle ja yhteistyöidealle. Olen tehnyt päätöksen pitäytyä lisäkouluttautumisesta ja nyt keskittyä vaan resurssin vahvistamiseen.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *