YLÖS
Yrittäjyys

Syksy

Tänään satoi vettä, kun fillaroin töistä kotiin. Päivällä olin polkenut hiki päässä auringon paahteessa kotikäynneillä. Aamulla piti nostaa kaulukset pystyyn, ettei tule vilu. Varmat syksyn merkit. Ja se on kyllä aina yhtä huippua. Syksy on vuoden paras aika.

Olen aiemminkin kertonut, kuinka kalenterivuoden mukaan eläminen ei ole mulle luontaista. Kirjanpito ynnä muut viralliset jutut pakottaa siihen jossain määrin mukautumaan, mutta sisäinen kalenterini aloittaa vuoden aina tässä vaiheessa. Viilenevä keli, pimenevät illat ja sateet virittävät minut aina kesän rientojen jälkeen arjen taajuuksille.

Kesäloman jälkeen paluu töihin meni ihan plörinäksi. Muutaman päivän olin töissä ja sitten iski akuutti sairastuminen, joka vei minut testaamaan päivystyksen toimintaa ja sain makailla päivystysosastollakin tovin. Kevään ja kesän aikana orastaneet terveydelliset haasteet olivat olleet jo läsnä ja nyt tämä akuutti tilanne sotki kalenterin pahemman kerran. Nyt taidan hiljalleen saada taas aikataulutuksesta kiinni ja rästihommat jotenkin haltuun. Ei se yrittäjän kalenteri isoa heilautusta tarvitse kun menee hommat ihan sekaisin hetkeksi.

Tuota taustaa vasten nyt lienee käsillä uusi alku syksyn myötä myös työhön paluulle kesälomasesongin jälkeen. Tämä viikko on tuntunut jo paremmalle. Osansa tekee siihen ehkä viime viikonlopun loistava koulutusmatka Amsterdamiin arvostetun kipututkijan Lorimer Moseleyn kahden päivän kurssille. Antoisien luentojen lisäksi vaihdettiin ajatuksia kipupotilaiden kanssa toimivien ammattilaisten kanssa kahvikupin äärellä. Tästä kaikesta kirjoitan erikseen kunhan nyt sulattelen asioita vielä, Paljon tuli syventävää ymmärrystä siitä mitä aivoissa tapahtuu, kun ihmiseen koskee. Ja tulipa reissun aikana myös uusia hyviä kontakteja omaan verkostoon…sekin vois olla oman tekstin paikka tuonnempana.

En ole kirjoitellut aikoihin tänne mitään, kun on ollut vähän hässäkkää. Opintojen aloituskin osui tähän samaan syssyyn ja sen kalenteriin sovittaminen tällaisessa ennakoimattomassa tilanteessa vaatii hieman joustamista. Sain kivan viestin yhdeltä näitä tekstejäni lukevalta ihmiseltä, joka oli huolissaan blogin hiljentymisestä. Kuten hälle vastasin, ei ole aikomus hiljentyä. Nyt vaan hetken vetelin happea. Tästä tämä syksyn myötä taas aktivoituu. Syksy on niin mun aikaa. Nytkin sade ropisee ikkunalautaan ja ilta hämärtyy. Tykkään kovasti.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Seuraa arkeani Instagramissa @toimintaterapeuttijasu