YLÖS
Yrittäjyys

Toivo

Tämä viikko pyyhki kalenterini tyhjäksi toukokuun loppuun saakka. Olin puhunut siitä asiakastyön vähentämisestä. Mutta nyt se hoitui kuin itsestään. Nyt on tyhjiä sivuja.

Mitäkö tapahtui? Ensin Kela ilmoitti, että kaikki kasvotusten tapahtuva kuntoutus keskeytetään. Seuraavana päivän kuntayhtymä ilmoitti samaa. On mahdollisuus jatkaa etäkuntoutusta. Vakuutusyhtiöistä en ole pyynnöistä huolimatta saanut mitään tietoa miten heidän asiakkaidensa kanssa toimitaan. Näihin päiviin on mahtunut sitten paljon selvittelyä. Eri tahot ovat olleet Kelaan yhteydessä ja äsken tuli uusi ohjeistus, jossa pientä lievennystä aiempaan.

Pidin tuumaustauon itseni kanssa ja tein lopullisen päätökseni tässä illan hämärtyessä. En tee lähikontaktissa töitä ollenkaan. Etäyhteydellä voin kokeilla muutamien asiakkaiden kanssa lähteekö se sujumaan.

Koko viikon olen miettinyt jotain ydinkysymyksiä. Ja kun työnohjauksessa keskiviikkona ajatuksiani sanoiksi purin sanoin sen ääneen. TOIVO. Toivo on toimintaterapiassa keskeistä. Mutta se on minua. Toivon ylläpitäminen ja sen löytäminen joskus pimeälläkin hetkellä. Sitä sitten siinä kieputin sanoina ja ajatuksina.

Toimintaterapeuttina haluan tulla tarpeettomaksi asiakkaileni, haluan ylläpitää toivoa. Toivoa muutoksesta, mahdollisuudesta. Sitä teen myös elämässäni. Vaikka välillä olen maani myynyt, niin koskaan en ole ollut toivoton. En nytkään vaikka koronan laineet kellistivätkin yritykseni nurin. Itse asiassa olen toiveikkaampi kuin aikoihin.

Mikä saa minut toiveikkaaksi? Muutos. Muutos on mahdollisuus on suloisen kulunut klisee, mutta aina kun myllertää niin se muuttaa jotain. Ja tämän mittakaavan myllerrys muuttaa minua, ympäristöä, systeemiä. Ihan kaikkea. Johan kanavat Venetsiassakin kirkastui. Terveydenhuoltoa koetellaan, mutta ehkäpä sen arvo yhteiskunnalle nähdään. Ehkä myös kuntoutuksen rooli ja paikka kirkastuu.

Mutta eniten olen toiveikas itseni kanssa. Jos selviän tauditta tai se ei murjo minua kovasti, lähi-ihmiseni säilyvät niin ikään siltä…on siinäkin jo toivetta. Mutta nyt tämä on paikka pitää vuosien pitämättömiä lomia, lukea, repiä tapetteja ja olla. Tai sitten keksiä ihan jotain muuta. Mä en vaan pysty olemaan toivoton vaikka olen itkenyt ämpäri tolkulla kyyneliä ja miettinyt mitä kaikkea pitää tehdä ja olla tekemättä. Mä haluan uskoa, että tämä iso rysäys on mulle sysäys.

Niinistön fyysinen etäisyys ja henkinen läheisyys slogan olisi varmaan tähän hyvä lopetus, mutta lainaan Pikku Prinssistä lempisitaattini tähän, koska se on aina kantanut minut eri koukeroiden yli.

 Nyt saat salaisuuteni.
 Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellä näkee hyvin.
 Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Toimintaterapiaa ja rinnalla kulkemista

«

»

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *